.:WALL-E:.

Kinokoplan tämäniltainen, Disneyn ja Pixarin WALL-E, kieltämättä ylitti odotukset, vaikka kehuja olikin jo satanut muualta. Taitavasti tehty pätkä, vaikka osan analyysista on jo pilannut se, että lukaisin wikipedian artikkelin elokuvasta, jossa se puretaan melko perusteellisesti osiinsa. Jotain kieltämättä katoaa, kun saa tietää täysin mitä elokuvan tekijät ovat tarkoittaneet, oli kyse sitten taide-elokuvasta tai varsin alleviivaavasti tehdystä Disney-elokuvasta.

Sympaattinen ja viihdyttävä se silti oli. 1970-lukulaisten tieteiselokuvien trash-estetiikan (mieleen nousee klassinen tietokonepeli Fallout), Mad Max-tyyppisen erämaa-maailmanlopun, Apple-muovismin ja hieman imelähkön animaatiokulttuurin yhdistelmä ei ole ihan huono. Muutamassa kohtauksessa Pixar veti homman liian romanttiseksi avaruudessalentelyksi robottirakkauksineen, ja silloin nolotti, mutta muutoin paketti pysyy aika hyvin kasassa.

WALL-E:n suhteellisen usein toistuvat scifi-niiailut olivat myös mukavia - yleensä tosin konkreettisen helposti ymmärrettävinä. Elokuvan voisi kai halutessaan sitoa innokkaasti myös politiikkaan ihan tulkinnan mukaan (kuten kriitikot ovatkin wikipedian mukaan tehneet) - massakulutuksen vastainen elokuva pakomatkasta avaruuteen maapallon "tullessa täyteen roskaa" vai osoitus, kuinka Kaiken tarjoava Valtiovalta vie tuhoon ja tuomioon, kun innovatiivinen kilpailuyhteiskunta lakkautetaan ja lihavat kuluttajasyöttiläät saavat kaiken tarvitsemansa (paitsi inhimilliset ihmisuhteensa) suoraan nenän eteen? NYTin kriitikko Kyle Smith totesi: "I'm also not sure I've ever seen a major corporation spend so much money to issue an insult to its customers." viitaten Disney Parkin ranskalaisista turvonneisiin kuluttajiin. The American Conservativen kirjoittaja Patrick J. Ford taas "The government unilaterally provided its citizens with everything they needed, and this lack of variety led to Earth's downfall." Aika linkolalaista sinänsä, että on vaikea kuvitella, että koko kuluttava ihmiskunta olisi mahtunut kulutusparatiisimaiseen Axiom-alukseen. WALL-E:n raunioituneessa aavesuurkaupungissa ei näy juurikaan luita ja pääkalloja.

Kukin tulkitsee mieltymyksiensä mukaan, mutta kyllä minä ainakin jaksoin puolitoista tuntia tietokoneanimaatiota paljon paremmin kuin yleensä.

.:Väliaikoja:.

Blogin päivittäminen on tökkinyt suorastaan kahdella kädellä. Ehkä osa hengestä on ollut kadoksissa. Tai sitten aina ei jaksa tuottaa tekstiä. Kirjan lukemisen jälkeen ei tunnukaan siltä, että tästä voisi kirjoittaa jotain. Huono asia sinänsä, että tämän takia moni asia katoaa päästä, eikä tule koskaan ylöskirjatuksi. Teen asialle jotain, jos löydän uudelleen kirjoittamisen innon.

Tänään kävin katsomassa Kinokoplan näytännössä Oncen, joka aikoinaan kahmi Oscarinkin. Tästä huolimatta tai ehkä juuri sen takia Once oli miellyttävä, mutta melko yhdentekevä moderni musikaalidraama. Sitä tuskin muistaa enää hetken päästä, ja joissain kohdissa toivoi juonen menevän pitkien laulujen sijasta eteenpäin. Mutta ei se silti surkea ollut, Oncen kaltaiset mukavat "pikku elokuvat" täyttävät kuitenkin oman roolinsa - niiden ei tarvitse olla mitään maatamullistavaa tahi mieleenpainuvaa. Riittää se, että ne ajavat oman paikkansa ja niitä katsoessa kuitenkin viihtyy sen minuuttimäärän, minkä elokuva kestää. Sympaattinen väliinputoajaelokuva kai.