.:Häiriöitä tynnyreissä:.

Tänään?

Sen lisäksi, että katkaisin päihteettömyyden kesäisen lämpimän terassiauringon olueen ja - tunnustettakoon - jaloviinakahviin, reflektoin junassa Majakovskia, mitä häiriöiltä kerkesin. Näillä viittaan lähinnä alituiseen soiviin kännyköihin ja kovaäänisiin puhelinkeskusteluihin. Myönnettävä on, että juna on paikoista toinen, jossa sisäinen äänifasistini herää, mutta kuullessaan Karjaan kohdalla viidenteen kertaan samat jutut ei enää paljon naurata. Ei siitä sen enempää, vaikka aiheesta voisikin kirjoittaa sivukaupalla lähes yhtä tautofonista kärinää.

Jos reflektointi oli päivän teema, pohdin myös aamulla edellisen merkinnän herättämää tunnetta tietynlaisesta ilmiöstä, jota ystäväni ruotsalainen luonnehtii sanalla "pretentious", ruotsalaisittain "pretensiös". Suomenkielinen vastine on aavistuksen hakusessa - WSOY:n sanakirja kääntää "pretensiösin" yks'kantaan vaateliaaksi, mutta ei osu välttämättä naulan kantaan yhtä hyvin kuin Merriam-Websterin englanninkielinen sanaselitys, joka sisältää sitaatin Richard Wattsilta, jota edes wikipedia ei tunne: "the pretentious fraud who assumes a love of culture that is alien to him". Jos sallitaan groteski, puhuttaisiin kai intellektuellirunkkarista, wannabestä jos anglismeihin sorrutaan. Tässäkin blogissa jo tietyt tietoisesti valitut ilmaisulliset muotoseikat vääntävät nupin kohden tätä. Toisaalta, täytyy vain lohduttautua Walter Benjaminin (ks. aikaisempi merkintä) toteamuksella Moskovan päiväkirjoissaan, jonka mukaan hyvä artikkeli sisältää helvetisti nimien pudottelua. Ja tämä kaikkihan on varsin metatekstiä, asiaa johon ei pitäisi kiinnittää tietoista huomiota lähellekään näin paljon. Tärkeintä lienee tässä asiassa ajoittainen tiedostaminen.

Lisäksi reflektoin Hunter S. Thompsonin Pelon valtakunnan onnahtelevaa suomenkielistä käännöstä. Ei sillä, että minulla olisi tapana valittaa käännöksistä, mutta tässä on jo syytäkin. Esimerkkejä olisi muutama, mutta ehkä selkein on lauseessa, joka käännettynä kuuluu: "Kaikki poliittinen valta nousee joko aseiden, pillun tai oopiumipiippujen tynnyristä, ja ihmiset näyttävät hyväksyvän asian mielihyvin." Thompsonhan tietenkin soveltaa Mao Tse-tungia, jonka heiton alkuperäinen englanninkielinen käännös kuuluu jotakuinkin "Political power grows out of the barrel of a gun".

Tynnyristä? Kunnioitettavaa, että käännetään, mutta ehkä tämä vain vahvistaa sitä, että käännetty on käännetty ja tietty varauksellisuus on pakollista.

.:Hänestä ja heistä:.

Minusta on hienoa, että suomen kielessä käytetään sukupuolineutraalia, erottelematonta "hän" -persoonapronominia. En tiedä mikä mahtaa olla tällaisen länsimaisesta trendistä poikkeavan käytännön syy - Fenno-ugrilaisessa kieliperheessä? Sanooko ne Unkarissakin samaan tapaan? Joku viisas sanokoon. Joka tapauksessa, kausaliteetit sivuun, käytäntö on kutkuttavan nykypäivään sopiva ja olenkin joskus jossain keskustelussa ulkomaalaisen kanssa maininnut hieman ylpeileväänkin sävyyn tästä "ambiguity of sex and gender in Finnish language".

Osittain tästä syystä, mutta enemmänkin yleisen yleisönosastojen tendenssinomaisuuden aiheuttamasta huvittuneisuudesta (vaihteluna Hufvudstadsbladetin Språkdebatt-myllylle) olen jo hetken seurannut Helsingin Sanomissa pyörinyttä "keskustelua" siitä pitäisikö Suomeenkin (ja suomeenkin) saada erottelevat pronominit. Keskustelu sinänsä on lopulta aika turha - kielen rakenteita kun ei tuolla tavalla vain lähdetä muuttamaan, ei edes Sinilevähallitus ja Kari Raivio. Uudissanoja voidaan tosin kehitellä, kuten teknologisen kehityksen kanssa myötäjuokseva suomi osoittaa, mutta se mihin suuntaan lähdetään riippuu pitkälti yhteisön tiedostamattomasta tottumuksesta ja käytännöstä. Lienee turha toistaa vanhat ja kuluneet esimerkit joukkoistuimista ja rompuista.

Vastakkainasettelu debatissa on kuitenkin havaittavissa - toisella puolella miespuoliset "innovaattorit" uusine pronomineineen ja "feminiinisen pehmeine" (tämä ei ole mikään tarkka sitaatti, koska en ole saksinut kirjoituksia talteen, vaikka ehkä olisi pitänyt - kun ei ole HS:n käyttäjätunnuksiakaan) esimerkkeineen, jossa naista voisi viittailla vaikkapa pronominilla "hen". Toiselle puolelle asettuvat sitten ne muut - oma suosikkini oli se viiltävän sarkastiseen sävyyn kirjoitettu pätkä, jossa viitataan naiseen ihmisen (miehen) poikkeustapauksena, johon feminismiä "epäilyttävänä" pitävä saattaa vahingossa jopa mennä mukaan nyökytellen.

Ehkä koko debatti kertoo eniten juuri yleisönosastokirjoitusten realiteettien (vaikka sana realiteetti onkin hirvittävä) tajun puutteesta. Mutta lukisitte paikallislehtiä, niistä vasta hupia irtoaakin. Käsitelkäämme sitä joskus toiste.