.:Koiria:.

Kun nyt sitten kerran kotipaikkakunnalla on televisio, niin katsotaan sitten sitä. Kohua jonkin aikaa sitten herättänyt BBC:n koiratappeludokumentti oli kyllä vastenmielistä katsottavaa. On se jotain, että ensin jalostetaan noita pitbullterrierin tapaisia mielenvikaisia eläinkappaleita — puhumattakaan siitä, että joidenkin mielestä on hienoa katsella, kun elikot runtelevat toisensa kappaleiksi kehässä. Vastenmielistä pirullisuutta, vaikka kai sitä olisi pahempiakin asioita huolehdittavana. Suomi näyttäytyy dokumentissa hienosti postkommunistisena takapajulana.

Muutoin televisiosta ei tule kyllä mitään. Turha aparaatti.

Olipas tyhjänpäiväinen kommentti. Jatketaan kirjoittamista toiste - en ymmärrä miten Hvnkälle vaeltaminen puuduttaa pään näin tehokkaasti. Taitaa olla kiinni junissa istumisesta.

.:Il se répete et il philosophise:.

Melkoinen tapaus valtakunnanälyköksi tuo Aki Kaurismäki. Tai ainakin valtakunnan todellisen kulttuurieliitin jäseneksi. Katselin juuri Yle Teemalta alustuksen ohjaajan valikoimaan elokuvasarjaan, jonka tämänkertainen osa oli Casque d'or (1952). En tosin nähnyt koko juttua, mutta kengänkärkiään ja tuhkakupin pohjaa tarkastelevassa elokuvaohjaajassa on kyllä jotain arkkityyppisen "vihaista elitistitaiteilijaa". Tätä ei tietenkään pidä tulkita väärin, pidän hänen elokuvistaan ja mielipiteistään. Korviin takertunein kommentti oli se, jossa ohjaaja puhui siitä, ettei hyvä elokuva oikeasti tarvitse välttämättä audiovisuaalisesti vaikuttavaa esillepanoa tai edes valkokangasta — olen samaa mieltä, kyllä pelkällä televisioruudultakin tiiratulla kokemuksella voi olla painoarvoa. Siksipä Ylen Teema-kanava on elokuvatarjonnallisesti puhdas kulttuuriteko, ja on hiton väärin, että sen takia oikeastaan tekisi mieli hankkia televisiovastaanotin. Mutta katsotaan nyt, jos tarpeeksi monet saisi pyytelemällä nauhalle.

Casque d'or ei ollut hullumpi, en ollut aikaisemmin laittanut sitä oikeastaan mihinkään kontekstiin. Viiksekäs Belle Epoque toimii melkoisen hyvin ympäristönä, joskin juutuin vain ihmettelemään miesten vatsavöitä (cummerbund?). Mutta täytyy myöntää, että lämpenen jotenkin Fellineille enemmän, ehkä Casque d'or oli lähempänä sellaista amerikkalaistyyppistä aikakausdraamaa.

Siinä missä Teemaa sietää suitsuttaa (joka taitaa olla aika vanhanaikaista), muuten pitkästä aikaa televisioon otettu kosketus lähinnä sylettää. Onnistuin katsomaan kymmenisen minuuttia kaikki mediat tukkivaa Big Brotheria, mutta se jää kyllä melkoisen käsittämättömäksi. Keitä nuo pallopäät oikein ovat? Ketä kiinnostaa keitä he ovat? Miksi ne ovat televisiossa kalsarisilleen? Big Brotherin parjaaminenkin tietenkin kuuluu tietyn ihmiskategorian toimintamalleihin (johon tunnustaudun kyllä eittämättä kuuluvanikin), mutta kyllä vähän vähemmän suoraviivaisesti ajateltunakin kyseinen ohjelmasarja menee jo aika (pahalla tavalla) postmoderniksi soosiksi.

Toisaalta, onpa sentään helpottavaa, että aiheista — älyllisistä ja vähemmän sellaisista — voi pitää myös ihan vain kosmeettisesti, ja että aina ei tarvitse kysyä, että "minkä vuoksi", vaan myös pelkkä ymmärryksen yritys riittää.

...

Ja sunnuntaina pitäisikin kai vain juoda teetä ja ihmetellä.

.:Nippusiteellä:.

En eilen lopulta onnistunut keskittymään tarpeeksi eskapistiseen metafysiikkaan, joten jouduin nauttimaan irtaumuksen elokuvamuodossa katsomalla Andrei Tarkovskin Stalkerin (1979). En kirjoita siitä nyt tarkemmin, mutta täytyy sanoa, että kyseisestä timantista tuntuu löytyvän joka katsantokerralla uusia puolia — tällä kertaa oivallukset osuivat dialogeihin elokuvan kolmen päähenkilön välillä. Nehän ovat vähän vääristämällä arkkityypit teististä, mannermaalaisesta ja analyyttisestä loogikosta. Sääli, että unohdin mitä T.T. totesi luennollaan siitä Nostalghian (1984) hienosta filosofisesta ongelmanasettelusta. Yleensäkin, pitäisi kirjoittaa enemmän asioita ylös, jos pää vuotaa tällä tavalla kuin seula — ja kyse oli sentään luennosta!

...

"Ihminen kirjoittaa, koska hän on piinattu, koska hän epäilee. Hänen täytyy jatkuvasti todistaa itselleen ja muille, että hän on jonkin arvoinen. Ja entä jos tiedän varmasti, että olen nero? Miksi sitten kirjoittaa? Miksi helvetissä?" - Kirjailija

...

Olen lukenut useammastakin paikasta kuinka ärsyttävä YLE:n kirjallisuusohjelma 10 kirjaa jotka muuttivat maailmaa on lähinnä taidehistorioitsija Anne Kortelaisen takia, joten pakko oli katsoa tämänpäiväinen lähetys, jossa vieraana oli Tarja Halonen. Tiedä johtuuko ohjelman vieraasta vai miksi sitä katsoessa ärsytti — todettakoon se nyt itsekin — Kortelaisen esiintymisen lisäksi myös muka-syvällinen keskustelu ja ei-presidenttien äänensävy, jota ei voi luonnehtia kuin mielisteleväksi. Tai jos minulla oli liikaa ennakko-odotuksia? Ovatko tällaiset TV-ohjelmat yleensä koskaan hyviä? Kliseisen elitistisesti aseteltuna, kannattaako televisiosta yleensä katsoakaan todella erikoisia ohjelmia lukuunottamatta juuri mitään? Täytyisi opetella kuuntelemaan radiota (suomalaisia ja ulkomaisia kanavia), mutta en ole vielä onnistunut saamaan sellaista tavaksi asti, vaan päädyn sinänsä internet-radioiden ansiosta kiitettävän laajan tarjonnan pariin vain mielijohteesta ja inspiraatiosta. Tai kun haluttaa kuunnella uni-dronea.

...

Ei valitetakaan kuitenkaan liikaa televisiotarjonnasta, koska TV2 näyttää tänään Fellinin Vetelehtijät (I Vitelloni, 1953). Ei millään jaksaisi viettää koko yötä ruudun valokiilassa, mutta kai se on pakko, kun kyseistä ei ole tullut nähtyä koskaan aikaisemmin.