.:Elefantit (Slonie):.

Sławomir Mrożekin Elefantti oli melko pitkälle sitä mitä odotinkin. Vanhempana novellikokoelmana Elefantissa tosin tuntuu olevan enemmän sosialistisen järjestelmän verhottua kritiikkiä, uudelleenrakennuksen propagandaa tökkivää sellaista. Puolassa lennätinpylväätkin korvataan ihmisjonon muodostamalla "rikkinäisellä puhelimella", työllistäähän se kaiken lisäksi ja jos viestinsä haluaa perille voi aina tarjota koko jonolle lahjuksia. Ajan järjestelmä näkyy myös monissa viittauksissa puolalaisen syvään juurtuneen katolilaisuuden ja puna-armeijan mukana tulleen marxilaisuuden erikoiseen seokseen.

Mutta siihen loppuikin tämän kirjailijan käännetty tuotanto. Harmin paikka, suomeksi on joskus käännetty tuntemattomampien kirjailijoiden teoksia etenkin novellin saralla valitettavan sirpalemaisissa osissa, kuten Borgesin (joka nyt tietenkään ei ole mitenkään kirjallista salatiedettä) tapauksessa tuli jo mainittua.

Ei se mitään, kirjastosakoista viis, ystävä lainasi pari lukematonta opusta, nimittäin Baudelairen Kurja Belgia! ja, viimeinkin, Marquezin Sadan vuoden yksinäisyyden jonka uupuminen yleissivistyksestä on kaivellut jo jonkin aikaa.

.:Mrożek ja vallankumouksellinen:.

Sławomir Mrożek pistää kokoelmassa Elämää aloittelijoille vielä paremmaksi kuin aikaisemmin lukemassani Häät Atomilassa (josta kirjoitan täällä). Mrożek, joka kai parhaiten tunnetaan näytelmäkirjailijana tekee hyvää jälkeä lyhyissä satiirisissa katkelmissaankin — jotka iskevät niin puolalaisen yhteiskunnan outouksiin kuin kommunistisenkin hallinnon byrokratian herkkiin paikkoihin. Tästä huolimatta Mrożek onnistui kuitenkin lentämään satumaisen kirjoitustyylinsä takia sensuurin tutkan alla. Tai ainakin osan aikaa. Tyyli tuo joka tapauksessa mieleen István Örkényn erinomaiset minuuttinovellit, jotka noudattelevat samankaltaista perinnettä. Eikö sellaisia enää kirjoiteta nyt muurien murruttua?

Ei voi mitään, Mrożekia on helpoin yksinkertaisesti lainata (valitettavasti taas kovin pitkästi). Toivottavasti kokonaisten novellien ylöskirjoittaminen ei käy liikoja tekijänoikeusrikkomuksesta.

...

VALLANKUMOUS — Antiikkiesine

Astuin sisään antiikkiliikkeeseen ja katsellessani sitä sun tätä huomasin nurkassa nuorta parrakasta miestä esittävän luonnollisen kokoisen patsaan. Se seisoi empirekellon ja Ping-dynastian vaasin välissä.
— Vahaa vai norsunluuta? kysyin liikkeen omistajalta.
— Ei kumpaakaan. Tämä on oikea vallankumouksellinen 1900-luvun lopulta, aito. Ostatteko?
— No, minkä verran tuollainen vallankumouksellinen maksaa?
— Ei paljon mitään, annan sen killingillä, vallankumoukselliset ovat kovasti halventuneet. Minulla on vielä kaksikymmentä varastossa. Suoraan sanottuna antiikkina sillä ei ole juuri mitään arvoa ylenmääräisen tarjonnan takia.
— Miksi sitten ehdotatte sitä minulle?
— Voihan sillä olla jotain käyttöarvoa, jos haluatte.
— Mitä hyötyä siitä muka voisi olla?
— Asetatte sen kotiinne ja alatte tehdä vallankumousta.
— Eli siis mitä?
— Rikotte astioita, revitte irti ovenkahvoja, likaatte olohuoneen maton... Sillä lailla kuin vallankumouksellinen nyt tekee.
— Ja sitäkö kutsutte hyödyksi? Sehän saa aikaan pelkkää vahinkoa!
— Eikö teitä kyllästytä? No, tunnustakaa pois!

Suljin silmät. Ja näin mielessäni astiat keittiössä järjestyksessä hyllyillä niin kuin aina, ovenkahvat ovissa ikuisesti paikoillaan, olohuoneen matto putipuhtaana... Totta, millaista näkemyksen puutetta, millaista tylsyyttä...
— Hyvä, otan sen.
— Pannaanko pakettiin?
— Ei, se painaa varmaan ainakin seitsemänkymmentä kiloa. Kävelköön itse.

Se alkoi hakata minua heti kadulla. Ja tunsin heti, että elämässäni tapahtui jotain.

...

Ja vielä ainakin yksi kokoelma, Elefantti (eli Slon!), lukematta.

.:Novelli lainattuna:.

Menee toiseksi peräkkäiseksi lainaukseksi, mutta menköön. Sławomir Mrożekin erittäin lyhyt kertomus (kokoelmasta Elämää aloittelijoille) on pakko kirjata talteen.

...

ANARKIA - Teetä vai kahvia

— Teetä vai kahvia? talon emäntä kysyi. Pidän molemmista, ja nyt käsketään valita. Se tarkoittaa, että he säästelevät joko kahvia tai teetä.

Olen hyvin kasvatettu, joten en antanut huomata, miten vastenmielistä tuollainen itaruus minusta oli. Olin juuri syventynyt keskusteluun pöytänaapurini, professorin, kanssa, jota yritin saada vakuuttuneeksi idealismin ylemmyydestä materialismin suhteen, ja teeskentelin, etten kuullut kysymystä.

— Teetä, professori vastasi epäröimättä. Tietysti, se porsas oli materialisti ja tunki oitis kaukalolle.
— Entä te? kääntyi rouva minun puoleeni.
— Anteeksi, minun on poistuttava.
Panin servietin syrjään ja lähdin vessaan. Minulla ei ollut mitään tarvetta, mutta halusin harkita ja voittaa aikaa.

Jos päätän ottaa kahvia, niin menetän teen, ja päinvastoin. Jos ihmiset syntyvät vapaina ja tasa-arvoisina, niin kahvi ja tee myös. Jos otan teetä, niin kahvi tuntee itsensä laiminlyödyksi, ja päinvastoin. Sellainen kahvin — tai sitten teen — luonnonlakien loukkaaminen oli vastoin vakaumustani Oikeudenmukaisuudesta Ylimmäisenä Kategoriana.

En voinut kuitenkaan istua vessassa loputtomiin, vaikkapa siksi että se ei ollut WC:n Puhdas Idea vaan yksittäinen WC eli tavallinen kaakeloitu WC. Kun palasin ruokasaliin, kaikki joivat jo teetä tai kahvia. Minut oli mitä ilmeisemmin unohdettu.

Se loukkasi minua syvästi. Ei minkäänlaista huomaavaisuutta, ei mitään suvaitsevaisuutta yksilöä kohtaan. Mitään ei ole vaikeampi kestää kuin väliinpitämätöntä yhteisöä, niinpä kiirehdin keittiöön muistuttamaan Ihmisoikeuksista. Nähtyäni pöydällä samovaarin ja teen sekä kahvinkeittimen, muistin, että en ollut vielä ratkaissut alkuperäistä ongelmaa: teetä vai kahvia vaiko kahvia vai teetä. Tietenkin oli vaadittava molempia, sen sijaan että suostuu mihinkään kompromissiin. Olen kuitenkin sekä hyvin kasvatettu että myös luonnostani hienotunteinen.

Joten sanoin kohteliaasti talon rouvalle, joka puuhaili keittiössä.
— Saanko puolet ja puolet.
Minkä jälkeen hihkaisin:
— Ja oluen!

.:Intertekstuaalisuutta pingviiniltä:.

Aikoja sitten Roomasta ostamani Penguinin Italian Short Stories 2: Parallel Text on tietysti suunnattu enemmän italian kieltä opetteleville. Ykkösosan luin joskus kauan sitten. Mukavia kokoelmia ne silti ovat, heräteostoksena kun Roomasta oli vaikea löytää englanniksi käännettyä italialaista novellitekstiä — muistan hyvin kuinka myyntihyllyjä dominoivat alkuperäiskieliset kirjat ja mitäänsanomattomat kansainvälisessä levityksessä olevat englanninkieliset niteet.

Penguinin vierekkäistekstisissä käännöksissä on ideaa — jos italian kieli kuuluisi prioriteetteihin, kuten se ostaessa hämäränä kiinnostuksena väikkyi, olisi novellien lukeminen tuplana varmasti hyvä tie siihen. Italian Short Stories 2 tarjoaa lukijalle varhaista, hyvin klassista italiankielistä novellia kuten Giovanni Comisson täydellisesti esteettiselle arvoille painottava novelli kroatialaiskalastajien mukaan lyöttäytyvästä italiankielisestä kalastajasta. Toisen maailmansodan syövereiden vähän pitkästyttävää sotakerrontaa on valittu kokoelmaan kaksikin kappaletta. Parhaat kaksi taitavat silti olla kaksi hyvin erilaista, mutta viihdyttävää kertomusta Rooman alueelta hieman sodan jälkeen — toisesta vastaa lähinnä elokuvaohjaajana tunnettu Pier Paolo Pasolini. Roomaan muuttavan maalaistytön vaiheita kartoittava novelli uppoaa aika nopeasti kirjoittajalle tuttuun seksuaalisuuden käsittelyyn. Tälle vastapariksi on valittu Alberto Moravian rakkaudesta ja autoista kertova pätkä, jonka päähenkilö näkee autonsa paljon tärkeämpänä kuin kaverinsa vikittelemän tyttöystävän. Nämä kaksi novellia ovat oikeasti kiinnostavampia, kuin tähän lyhyesti ja perin tylsästi luonnehditut juonikuvat (tällaisista kokoelmista kun on perin hankala kirjoittaa). Kokoelman päättävä maineikkaan Italo Calvinon erikoisempi novelli lintujen synnystä jäi allekirjoittaneelle hieman hämäräksi.

Rinnakkaisteksti on, kuten todettua, hieno idea. Italialainen kokoelmakin tuo hienosti esille alaviitteissään kiinnostavia, ja varmasti kieltäkin opiskeleville tuntemattomia, murreilmaisuja (nyansseja myöden) ja avaa kai paikallista kirjallisuuttakin — selittäen vähän taustaa. Siksi tekisikin mieli hankkia vastaavat saksankielistä novellikirjallisuutta pyörittelevät Penguinin laitokset. Jos ei muuta, voisi löytää ainakin uusia novellisteja.