Näkymätön kylä. Siirtotyöläisten asemasta Suomessa on Into Kustannuksen julkaisema Anna Kontulan pamfletti, joka käsittelee EU/ETA-maista ja niiden ulkopuolelta Suomeen tuodun väliaikaistyövoiman ongelmia. Tarkastelun esimerkkinä on Olkiluodon ydinvoimalan kolmosreaktoria rakentamaan palkatun vierastyövoiman asuttamiseen suunniteltu nimetön parakkikylä keskellä metsää, lyhyen kulkuyhteyden päässä rakennustyömaasta, mutta kaukana kaupoista ja kaupungeista.
Parakkikylässä Kontula haastattelee ja myös elää saman katon alla ympäri Eurooppaa tulevien siirtotyöläisten kanssa. Työn perässä tulevia rakennusmiehiä riittää niin Puolasta, Slovakiasta, Kosovosta, Albaniasta — kaikki kaukana kotoaan ja evakossa perheidensä luota. Suurin osa miehistä on kuulemma pienten lapsien isiä. Tämä siksi, että perheiden taloudellinen tilanne vaikeutuu huomattavasti, kun vaimo jää pois töistä kotiin hoitamaan lapsia* ja miehen palkan olisi riitettävä.
Näkymätön kylä ei käsittele maahanmuuttokeskustelua sellaisena, kuin se Suomessa nykyään julkisuudessa ja erinäisillä hommaforumeilla velloo. Kysymys ei ole "elintasopakolaisista" tai "ankkurilapsista", vaan väliaikaisesta työvoimasta. Rakennusalalla vuori ei voi mennä Romaniaan, vaan Romanian on tultava vuoren luo. Tämä työvoima tulee maahan, tekee urakan huonommalla palkalla ja huonommilla työehdoilla kuin suomalaiset ja projektin ollessa kasassa, lähtee takaisin kotimaahansa — tai todennäköisimmin jonnekin toiseen maahan suurprojektin työmaalle. Tämä työvoima on halpaa siirtotyövoimaa, jota voidaan tuottaa rakentamaan, mutta joka halutaan sulkea hiljaisuuteen, näkymättömiin parakkikyliin. Verot maksetaan ehkä joskus jonnekin, mutta se ei ole yritysten ongelma, eikä verotuksen valvonta tunnu juuri kiinnostavan valtiotakaan.
Kontulan mukaan näiden siirtolaisten asemasta ovat toki vastuussa yritykset ja niiden lukemattomat päällekkäiset alihankintaprojektit, jotka tekevät talouden rakenteista täysin läpinäkymättömiä. Olkiluoto kolmosta ehkä rakennuttaa Areva, mutta sopimusten kautta työtä on jaettu suurempien ja pienempien yritysten verkostoon, niin että parakkikylästäkin lähtee erinäisten firmojen työpaikkabussikyytejä.
Tämän sopimussotkujen mahdollistajana on Kontulan mukaan piittaamaton virkamieskoneisto ja valvonnan puute. Lainsäädäntö on sekä jäljessä että nykyiselläänkin puutteellisesti valvottuna. Suomea osaamattomille lainsäädännön mukaisten oikeuksien vaatiminen on lähes mahdotonta. Poliittista tahtoa ei ole, koska viime kädessä hiljaisten patjaa kantavien miesten parakkikylät ovat Suomen kansantaloutta tukevia projekteja. Tilannetta ei helpota asianosaisten ammattiliittojen kykenemättömyys irrottautua edes vähän omien kantasuomalaisten jäsentensä etujen ajamisesta ja tarttua siirtotyöläisten oikeuksiin joko rekrytoimalla heidän joukostaan tai tarjoamalla avoimempia palveluita myös ei-jäsenille. Voittajia olisivat Kontulan mukaan lähinnä kaikki.
Kontulan pamfletti on kärjekkäästi kirjoitettu ja se vaatii toimia niin ay-liikkeiltä, valtiolta, yrityksiltä kuin suomalaisiltakin. Se mistä poliittinen liike tälle löytyy vasemmistopuolueiden uidessa pohjamudassa tai populistisessa perussuomalaisplagioinnissa onkin täysin eri asia.
"Cezary on hetken hiljaa ja sanoo sitten vakaasti asiansa: 'Puolalaisen ei ole hyvä tulla Suomeen, sillä suomalaiset eivät pidä meistä. Saksassa oli helpompaa. Sielläkin on paljon rasismia, mutta suurin osa ihmisistä on tottunut ulkomaalaisiin. Kirjoita siihen kirjaasi, että me olemme samanlaisia ihmisiä kaikki, kaikki me tavoittelemme vähän parempaa elämää.' Hän tuoksuu tupakalle ja työhaalareille. Meillä ei ole montaa yhteistä sanaa, mutta enää sillä ei ole niin väliä. Toisinaan sanat voivat olla pahasta: en halua kertoa Cezarylle, etteivät Olkiluodon miehet oikeastaan kiinnosta meikäläistä maahanmuuttokeskustelua. Eivät siitä huolimatta, että heidän tilanteensa esiin nostamat teemat koskettavat eri maahanmuuttajaryhmien lisäksi myös monen suomalaisen arkea. Jään hetkeksi istumaan vielä sittenkin, kun kuppini on jo tyhjä. Täältä parakin porrasaskelmalta käsin vuosia jatkunut vääntö kiintiöpakolaisten määrästä ja taustoista tuntuu saivartelulta."
Sattumalta siirtotyöläisten asemasta tuli myös ihan hyvä dokumentti Mennyttä etsimässä: Tervetuloa länteen... YLEltä, joka on kirjoitusajankohtana (15.9.2010) nähtävissä YLE Areenassa vielä 7 päivän ajan.
Addendum: Yhdessä kohdassa Kontula puhuu tosin höpöä — nimittäin ettei rakennustyömaa/parakkikylä näkyisi satelliittikuvissa. Työmaa, parakkikylä ja Street View-näkymä.
---
(*) - Miesvaltaisella alalla työehtojen toteutumisen voidaan vielä vahvojen liittojen takia jollakin tasolla olettaa toteutuvan, Kontulan mukaan jo työnantajakulttuurinkin takia. Naisvaltaisilla siirtotyövoima-aloilla — luonnollisesti mainituksi tulee myös prostituutio — tilanne on täysin mahdoton, koska naispuoliset maahanmuuttajat ovat paljolti yksin, heillä ei ole edes parakkikylän joukkovoimaa takanaan.
Parakkikylässä Kontula haastattelee ja myös elää saman katon alla ympäri Eurooppaa tulevien siirtotyöläisten kanssa. Työn perässä tulevia rakennusmiehiä riittää niin Puolasta, Slovakiasta, Kosovosta, Albaniasta — kaikki kaukana kotoaan ja evakossa perheidensä luota. Suurin osa miehistä on kuulemma pienten lapsien isiä. Tämä siksi, että perheiden taloudellinen tilanne vaikeutuu huomattavasti, kun vaimo jää pois töistä kotiin hoitamaan lapsia* ja miehen palkan olisi riitettävä.
Näkymätön kylä ei käsittele maahanmuuttokeskustelua sellaisena, kuin se Suomessa nykyään julkisuudessa ja erinäisillä hommaforumeilla velloo. Kysymys ei ole "elintasopakolaisista" tai "ankkurilapsista", vaan väliaikaisesta työvoimasta. Rakennusalalla vuori ei voi mennä Romaniaan, vaan Romanian on tultava vuoren luo. Tämä työvoima tulee maahan, tekee urakan huonommalla palkalla ja huonommilla työehdoilla kuin suomalaiset ja projektin ollessa kasassa, lähtee takaisin kotimaahansa — tai todennäköisimmin jonnekin toiseen maahan suurprojektin työmaalle. Tämä työvoima on halpaa siirtotyövoimaa, jota voidaan tuottaa rakentamaan, mutta joka halutaan sulkea hiljaisuuteen, näkymättömiin parakkikyliin. Verot maksetaan ehkä joskus jonnekin, mutta se ei ole yritysten ongelma, eikä verotuksen valvonta tunnu juuri kiinnostavan valtiotakaan.
Kontulan mukaan näiden siirtolaisten asemasta ovat toki vastuussa yritykset ja niiden lukemattomat päällekkäiset alihankintaprojektit, jotka tekevät talouden rakenteista täysin läpinäkymättömiä. Olkiluoto kolmosta ehkä rakennuttaa Areva, mutta sopimusten kautta työtä on jaettu suurempien ja pienempien yritysten verkostoon, niin että parakkikylästäkin lähtee erinäisten firmojen työpaikkabussikyytejä.
Tämän sopimussotkujen mahdollistajana on Kontulan mukaan piittaamaton virkamieskoneisto ja valvonnan puute. Lainsäädäntö on sekä jäljessä että nykyiselläänkin puutteellisesti valvottuna. Suomea osaamattomille lainsäädännön mukaisten oikeuksien vaatiminen on lähes mahdotonta. Poliittista tahtoa ei ole, koska viime kädessä hiljaisten patjaa kantavien miesten parakkikylät ovat Suomen kansantaloutta tukevia projekteja. Tilannetta ei helpota asianosaisten ammattiliittojen kykenemättömyys irrottautua edes vähän omien kantasuomalaisten jäsentensä etujen ajamisesta ja tarttua siirtotyöläisten oikeuksiin joko rekrytoimalla heidän joukostaan tai tarjoamalla avoimempia palveluita myös ei-jäsenille. Voittajia olisivat Kontulan mukaan lähinnä kaikki.
Kontulan pamfletti on kärjekkäästi kirjoitettu ja se vaatii toimia niin ay-liikkeiltä, valtiolta, yrityksiltä kuin suomalaisiltakin. Se mistä poliittinen liike tälle löytyy vasemmistopuolueiden uidessa pohjamudassa tai populistisessa perussuomalaisplagioinnissa onkin täysin eri asia.
"Cezary on hetken hiljaa ja sanoo sitten vakaasti asiansa: 'Puolalaisen ei ole hyvä tulla Suomeen, sillä suomalaiset eivät pidä meistä. Saksassa oli helpompaa. Sielläkin on paljon rasismia, mutta suurin osa ihmisistä on tottunut ulkomaalaisiin. Kirjoita siihen kirjaasi, että me olemme samanlaisia ihmisiä kaikki, kaikki me tavoittelemme vähän parempaa elämää.' Hän tuoksuu tupakalle ja työhaalareille. Meillä ei ole montaa yhteistä sanaa, mutta enää sillä ei ole niin väliä. Toisinaan sanat voivat olla pahasta: en halua kertoa Cezarylle, etteivät Olkiluodon miehet oikeastaan kiinnosta meikäläistä maahanmuuttokeskustelua. Eivät siitä huolimatta, että heidän tilanteensa esiin nostamat teemat koskettavat eri maahanmuuttajaryhmien lisäksi myös monen suomalaisen arkea. Jään hetkeksi istumaan vielä sittenkin, kun kuppini on jo tyhjä. Täältä parakin porrasaskelmalta käsin vuosia jatkunut vääntö kiintiöpakolaisten määrästä ja taustoista tuntuu saivartelulta."
Sattumalta siirtotyöläisten asemasta tuli myös ihan hyvä dokumentti Mennyttä etsimässä: Tervetuloa länteen... YLEltä, joka on kirjoitusajankohtana (15.9.2010) nähtävissä YLE Areenassa vielä 7 päivän ajan.
Addendum: Yhdessä kohdassa Kontula puhuu tosin höpöä — nimittäin ettei rakennustyömaa/parakkikylä näkyisi satelliittikuvissa. Työmaa, parakkikylä ja Street View-näkymä.
---
(*) - Miesvaltaisella alalla työehtojen toteutumisen voidaan vielä vahvojen liittojen takia jollakin tasolla olettaa toteutuvan, Kontulan mukaan jo työnantajakulttuurinkin takia. Naisvaltaisilla siirtotyövoima-aloilla — luonnollisesti mainituksi tulee myös prostituutio — tilanne on täysin mahdoton, koska naispuoliset maahanmuuttajat ovat paljolti yksin, heillä ei ole edes parakkikylän joukkovoimaa takanaan.
