.:Periturkulaiset tavat:.

Rakas kotikaupunkini Turku on ensi vuonna yksi Euroopan kulttuuripääkaupungeista. Juhlavuoden 2011 valmisteluita on voinut seurata jo pitkään, ja ihastella mielenkiintoisia päätöksiä niin pääesityksestä haitaripainista kuin ilotulituksistakin. Kulttuuripääkaupunkihankkeen sivussa periturkulaiseen tapaan eri tahoja edustavat päättäjät ovat selvästi vankkumattomasti päättäneet, että Turku hankkiutuu eroon mahdollisimman tehokkaasti kaikista kulttuurisen toiminnan aloista.

Viimeisin esimerkki on Turun Ammattikorkeakoulun päätös OPMn kanssa käytyjen neuvotteluiden jälkeen panna Taideakatemian sirkus- ja nukketeatterilinjojen päät pölkylle, koska "Turun ammattikorkeakoululla on kulttuurialalla liian suuri vaihtoehtojen kirjo", kuten ammattikorkeakoulun rehtori Juha Kettunen toteaa. Nelivuotiset linjat on tarkoitus korvata vuoden erikoistumisopinnoilla. Periturkulaiseen tapaan lakkauttamisuhan alla olevat koulutuslinjat ovat tietenkin juuri ne, joita ei mistään muualta Suomen laajasta AMK-verkostosta löydy. Lakkautuspäätöksestä ei tietenkään, periturkulaiseen tapaan, vaivauduttu ilmoittamaan henkilökunnalle ja opiskelijoille muuten kuin intranetin tiedotteella. Jopa itse linjalaiset saivat siis lukea päätöksen todennäköisesti Turun Sanomista.

Edeltävien esimerkkien valossa ehdotankin, että Turun linna ja tuomiokirkko puretaan automarkettien tieltä. Ja periturkulaiseen tapaan viimeinen kytkee kahvinkeittimen virran pois ja sammuttaa valot. Viimeistään vuodenvaihteessa 2011.

Ps. Lakkauttamisia vastaan voi kirjoittaa nimensä adressiin täällä ja täällä. Periturkulaiseen tapaan adressilla tosin todennäköisimmin tuotetaan kaupunkiin kaukolämpöä Orikedon polttolaitoksessa. Auttakaa allekirjoittanutta pysymään lämpimänä!

.:Turusta:.

Huonosti nukutut yöt (tai aamuyöt) tekevät kyllä seuraavasta päivästä aika uneliaita, kun kerran perjantai kului kovin ex tempore-henkisesti niin sanotusti skutassa Turun lähitienoilla. Mutta olihan siinä kansallismaisemaa kerrakseen.

...

Maisemista puheenollen, kotikaupungistaankin kyllä saa mukavasti irti tunnelmia toisinaan. Haahuilua yhteennitoakseni otin iltasella kirjan mukaan ja menin jokirantaan lukemaan Krokotiilikujaa — katsottuani ensin matkan varrella väärän kuninkaan kruunajaiset. Keskiaikatapahtumat, maraton ja aurinko olivat vetäneet keskustaan aika mukavasti porukkaa. Minulta jääneellä penkinpuolikkaalla keski-ikäiset ahtoivat kitusiinsa pannukakkua, heidän jälkeensä virolaiset joivat kaljaa. Hetken aikaa olisi voinut luulla olevansa etelämmässäkin Euroopassa. Suomalaisuutta kuitenkin edustettiin myös — Aurajokea kirjaimellisesti soutivat ja huopasivat eestaas veneellään kaksi hevimiehen näköistä tyyppiä prätkärotseissaan.

Jos ei olisi tuullut, niin olisi varmaan saanut enemmänkin luettua.

...

Ja myöhäisillan YO-kyläkävelyllä tois puol jokkee Koroistenniemellä pidettiin kovin epämuodollisen näköisiä, mutta kovaäänisiä rap-festivaaleja. Jos olisi ollut silta, niin olisin käynyt katsomassa lähemmin.

Schulz saisi tähän mahtumaan enemmän adjektiiveja.