Varsinais-Suomen runoviikon avajaistilaisuus oli mukava tapahtuma. Melko roinan täyttämään, mutta helmeen Bar Kukaan järjestetyssä klubissa kuultiin runoja, joista osasta voi kyllä olla montaa mieltä, mutta tunnelma oli hyvä. Kai se on se kulturellien piirien viehätys, ja leppeä runoista sykkivä kulutuskriittisyys ja sen sellainen. Vaikka jossain piireissä kai puhuttaisiin saastaisen adornolaisista riimeistä (joskaan Adorno tuskin nykyrunoutta sietäisi). Erityisesti Markku Into oli mukava nähdä lavalla lukemassa ja oikeastaan tekeekin nyt mieli kaivaa kirjastosta muutama runoteos (satunnaisella kai, runoilijalla kun tuota tuotantoa riittää) ja tahkota ne läpi. Vaikka tunnetusti olen aina ollut runouden kanssa vähän eksyksissä. Runoteoksiakin taidan omistaa huikeat kaksi kappaletta - Karin Boyen ruotsinkielisen runokokoelman ja Wisława Szymborskan yhden.
Täytyy yrittää vääntäytyä katsomaan noita muitakin tapahtumia, mutta jostain syystä ihminen on niin usein niin kovin laiska (tai muka-kiireinen), eikä kykene.
Nyt olisi paljonkin kirjoitettavaa blogimerkintöihin - kuten esimerkiksi Corbijnin Joy Division/Ian Curtis-elokuvasta Control ja eräästä matkakertomuksesta. Mutta taidan jättää toiseen kertaan.
Täytyy yrittää vääntäytyä katsomaan noita muitakin tapahtumia, mutta jostain syystä ihminen on niin usein niin kovin laiska (tai muka-kiireinen), eikä kykene.
Nyt olisi paljonkin kirjoitettavaa blogimerkintöihin - kuten esimerkiksi Corbijnin Joy Division/Ian Curtis-elokuvasta Control ja eräästä matkakertomuksesta. Mutta taidan jättää toiseen kertaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti