Tänään?
Sen lisäksi, että katkaisin päihteettömyyden kesäisen lämpimän terassiauringon olueen ja - tunnustettakoon - jaloviinakahviin, reflektoin junassa Majakovskia, mitä häiriöiltä kerkesin. Näillä viittaan lähinnä alituiseen soiviin kännyköihin ja kovaäänisiin puhelinkeskusteluihin. Myönnettävä on, että juna on paikoista toinen, jossa sisäinen äänifasistini herää, mutta kuullessaan Karjaan kohdalla viidenteen kertaan samat jutut ei enää paljon naurata. Ei siitä sen enempää, vaikka aiheesta voisikin kirjoittaa sivukaupalla lähes yhtä tautofonista kärinää.
Jos reflektointi oli päivän teema, pohdin myös aamulla edellisen merkinnän herättämää tunnetta tietynlaisesta ilmiöstä, jota ystäväni ruotsalainen luonnehtii sanalla "pretentious", ruotsalaisittain "pretensiös". Suomenkielinen vastine on aavistuksen hakusessa - WSOY:n sanakirja kääntää "pretensiösin" yks'kantaan vaateliaaksi, mutta ei osu välttämättä naulan kantaan yhtä hyvin kuin Merriam-Websterin englanninkielinen sanaselitys, joka sisältää sitaatin Richard Wattsilta, jota edes wikipedia ei tunne: "the pretentious fraud who assumes a love of culture that is alien to him". Jos sallitaan groteski, puhuttaisiin kai intellektuellirunkkarista, wannabestä jos anglismeihin sorrutaan. Tässäkin blogissa jo tietyt tietoisesti valitut ilmaisulliset muotoseikat vääntävät nupin kohden tätä. Toisaalta, täytyy vain lohduttautua Walter Benjaminin (ks. aikaisempi merkintä) toteamuksella Moskovan päiväkirjoissaan, jonka mukaan hyvä artikkeli sisältää helvetisti nimien pudottelua. Ja tämä kaikkihan on varsin metatekstiä, asiaa johon ei pitäisi kiinnittää tietoista huomiota lähellekään näin paljon. Tärkeintä lienee tässä asiassa ajoittainen tiedostaminen.
Lisäksi reflektoin Hunter S. Thompsonin Pelon valtakunnan onnahtelevaa suomenkielistä käännöstä. Ei sillä, että minulla olisi tapana valittaa käännöksistä, mutta tässä on jo syytäkin. Esimerkkejä olisi muutama, mutta ehkä selkein on lauseessa, joka käännettynä kuuluu: "Kaikki poliittinen valta nousee joko aseiden, pillun tai oopiumipiippujen tynnyristä, ja ihmiset näyttävät hyväksyvän asian mielihyvin." Thompsonhan tietenkin soveltaa Mao Tse-tungia, jonka heiton alkuperäinen englanninkielinen käännös kuuluu jotakuinkin "Political power grows out of the barrel of a gun".
Tynnyristä? Kunnioitettavaa, että käännetään, mutta ehkä tämä vain vahvistaa sitä, että käännetty on käännetty ja tietty varauksellisuus on pakollista.
Sen lisäksi, että katkaisin päihteettömyyden kesäisen lämpimän terassiauringon olueen ja - tunnustettakoon - jaloviinakahviin, reflektoin junassa Majakovskia, mitä häiriöiltä kerkesin. Näillä viittaan lähinnä alituiseen soiviin kännyköihin ja kovaäänisiin puhelinkeskusteluihin. Myönnettävä on, että juna on paikoista toinen, jossa sisäinen äänifasistini herää, mutta kuullessaan Karjaan kohdalla viidenteen kertaan samat jutut ei enää paljon naurata. Ei siitä sen enempää, vaikka aiheesta voisikin kirjoittaa sivukaupalla lähes yhtä tautofonista kärinää.
Jos reflektointi oli päivän teema, pohdin myös aamulla edellisen merkinnän herättämää tunnetta tietynlaisesta ilmiöstä, jota ystäväni ruotsalainen luonnehtii sanalla "pretentious", ruotsalaisittain "pretensiös". Suomenkielinen vastine on aavistuksen hakusessa - WSOY:n sanakirja kääntää "pretensiösin" yks'kantaan vaateliaaksi, mutta ei osu välttämättä naulan kantaan yhtä hyvin kuin Merriam-Websterin englanninkielinen sanaselitys, joka sisältää sitaatin Richard Wattsilta, jota edes wikipedia ei tunne: "the pretentious fraud who assumes a love of culture that is alien to him". Jos sallitaan groteski, puhuttaisiin kai intellektuellirunkkarista, wannabestä jos anglismeihin sorrutaan. Tässäkin blogissa jo tietyt tietoisesti valitut ilmaisulliset muotoseikat vääntävät nupin kohden tätä. Toisaalta, täytyy vain lohduttautua Walter Benjaminin (ks. aikaisempi merkintä) toteamuksella Moskovan päiväkirjoissaan, jonka mukaan hyvä artikkeli sisältää helvetisti nimien pudottelua. Ja tämä kaikkihan on varsin metatekstiä, asiaa johon ei pitäisi kiinnittää tietoista huomiota lähellekään näin paljon. Tärkeintä lienee tässä asiassa ajoittainen tiedostaminen.
Lisäksi reflektoin Hunter S. Thompsonin Pelon valtakunnan onnahtelevaa suomenkielistä käännöstä. Ei sillä, että minulla olisi tapana valittaa käännöksistä, mutta tässä on jo syytäkin. Esimerkkejä olisi muutama, mutta ehkä selkein on lauseessa, joka käännettynä kuuluu: "Kaikki poliittinen valta nousee joko aseiden, pillun tai oopiumipiippujen tynnyristä, ja ihmiset näyttävät hyväksyvän asian mielihyvin." Thompsonhan tietenkin soveltaa Mao Tse-tungia, jonka heiton alkuperäinen englanninkielinen käännös kuuluu jotakuinkin "Political power grows out of the barrel of a gun".
Tynnyristä? Kunnioitettavaa, että käännetään, mutta ehkä tämä vain vahvistaa sitä, että käännetty on käännetty ja tietty varauksellisuus on pakollista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti