.:Persepolis ja Borgesista:.

Kirjoitusinto on ollut jo aika kauan alamaissa, en tiedä tarkalleen miksi. Olisihan sitä ollut aiheita kirjoittaakin, kuten esimerkiksi viime sunnuntaina Kinokoplassa nähty Marjane Satrapin sarjakuvaan perustuva (Vincenne Peronnaudin ohjaama) erinomainen Persepolis. Kerrassaan hienoa piirrettyä jälkeä, jossa yhdistyivät sekä formaatin mahdollistama keveys populaarikulttuuriviitteineen ja komediallisuudessaan että uhkaava Iranin verisen historian synkkyys — shaahin sotilaista vallankumouksellisen kaartin siveyspoliisiin. Kiinnostava juonikin, joka jää kesken — ilmeisesti siksi, että tarkoitus on jatkua toisessa albumissa (ja sen filmatisoinnissa). Sarjakuvat pääsivät kyllä lukulistalle, jos ne jostain onnistuisi löytymään.

...

Kaunokirjallisuuden lukeminen on ollut vähän jäissä, mutta lainaksi saamani Jorge Luis Borgesin novellikokoelma Haarautuvien polkujen puutarha (El jardín de senderos que se bifurcan), jonka lyhyiden kertomusten kiemuraiset polveutumat liikkuvat mukavasti Cortázaria muistuttavia polkuja, ja joihin on suhteellisen vaikeasti käsitettäviin (ainakin pinnallisesti käsittämisen ymmärtäen) tarinoihin on punottu massiivinen määrä etenkin eurooppalaista ja arabialaista kulttuurihistoriaa niin profaanin kuin pyhänkin joukosta. Näiden kirjoittajien yleissivistys tai ainakin kirjasto on varmasti ollut massiivinen. Tarinoiden lonkeroiden "epätodellisuuteen" suorastaan uppoaa.