Sławomir Mrożek pistää kokoelmassa Elämää aloittelijoille vielä paremmaksi kuin aikaisemmin lukemassani Häät Atomilassa (josta kirjoitan täällä). Mrożek, joka kai parhaiten tunnetaan näytelmäkirjailijana tekee hyvää jälkeä lyhyissä satiirisissa katkelmissaankin — jotka iskevät niin puolalaisen yhteiskunnan outouksiin kuin kommunistisenkin hallinnon byrokratian herkkiin paikkoihin. Tästä huolimatta Mrożek onnistui kuitenkin lentämään satumaisen kirjoitustyylinsä takia sensuurin tutkan alla. Tai ainakin osan aikaa. Tyyli tuo joka tapauksessa mieleen István Örkényn erinomaiset minuuttinovellit, jotka noudattelevat samankaltaista perinnettä. Eikö sellaisia enää kirjoiteta nyt muurien murruttua?
Ei voi mitään, Mrożekia on helpoin yksinkertaisesti lainata (valitettavasti taas kovin pitkästi). Toivottavasti kokonaisten novellien ylöskirjoittaminen ei käy liikoja tekijänoikeusrikkomuksesta.
Ei voi mitään, Mrożekia on helpoin yksinkertaisesti lainata (valitettavasti taas kovin pitkästi). Toivottavasti kokonaisten novellien ylöskirjoittaminen ei käy liikoja tekijänoikeusrikkomuksesta.
...
VALLANKUMOUS — Antiikkiesine
Astuin sisään antiikkiliikkeeseen ja katsellessani sitä sun tätä huomasin nurkassa nuorta parrakasta miestä esittävän luonnollisen kokoisen patsaan. Se seisoi empirekellon ja Ping-dynastian vaasin välissä.
— Vahaa vai norsunluuta? kysyin liikkeen omistajalta.
— Ei kumpaakaan. Tämä on oikea vallankumouksellinen 1900-luvun lopulta, aito. Ostatteko?
— No, minkä verran tuollainen vallankumouksellinen maksaa?
— Ei paljon mitään, annan sen killingillä, vallankumoukselliset ovat kovasti halventuneet. Minulla on vielä kaksikymmentä varastossa. Suoraan sanottuna antiikkina sillä ei ole juuri mitään arvoa ylenmääräisen tarjonnan takia.
— Miksi sitten ehdotatte sitä minulle?
— Voihan sillä olla jotain käyttöarvoa, jos haluatte.
— Mitä hyötyä siitä muka voisi olla?
— Asetatte sen kotiinne ja alatte tehdä vallankumousta.
— Eli siis mitä?
— Rikotte astioita, revitte irti ovenkahvoja, likaatte olohuoneen maton... Sillä lailla kuin vallankumouksellinen nyt tekee.
— Ja sitäkö kutsutte hyödyksi? Sehän saa aikaan pelkkää vahinkoa!
— Eikö teitä kyllästytä? No, tunnustakaa pois!
Suljin silmät. Ja näin mielessäni astiat keittiössä järjestyksessä hyllyillä niin kuin aina, ovenkahvat ovissa ikuisesti paikoillaan, olohuoneen matto putipuhtaana... Totta, millaista näkemyksen puutetta, millaista tylsyyttä...
— Hyvä, otan sen.
— Pannaanko pakettiin?
— Ei, se painaa varmaan ainakin seitsemänkymmentä kiloa. Kävelköön itse.
Se alkoi hakata minua heti kadulla. Ja tunsin heti, että elämässäni tapahtui jotain.
— Vahaa vai norsunluuta? kysyin liikkeen omistajalta.
— Ei kumpaakaan. Tämä on oikea vallankumouksellinen 1900-luvun lopulta, aito. Ostatteko?
— No, minkä verran tuollainen vallankumouksellinen maksaa?
— Ei paljon mitään, annan sen killingillä, vallankumoukselliset ovat kovasti halventuneet. Minulla on vielä kaksikymmentä varastossa. Suoraan sanottuna antiikkina sillä ei ole juuri mitään arvoa ylenmääräisen tarjonnan takia.
— Miksi sitten ehdotatte sitä minulle?
— Voihan sillä olla jotain käyttöarvoa, jos haluatte.
— Mitä hyötyä siitä muka voisi olla?
— Asetatte sen kotiinne ja alatte tehdä vallankumousta.
— Eli siis mitä?
— Rikotte astioita, revitte irti ovenkahvoja, likaatte olohuoneen maton... Sillä lailla kuin vallankumouksellinen nyt tekee.
— Ja sitäkö kutsutte hyödyksi? Sehän saa aikaan pelkkää vahinkoa!
— Eikö teitä kyllästytä? No, tunnustakaa pois!
Suljin silmät. Ja näin mielessäni astiat keittiössä järjestyksessä hyllyillä niin kuin aina, ovenkahvat ovissa ikuisesti paikoillaan, olohuoneen matto putipuhtaana... Totta, millaista näkemyksen puutetta, millaista tylsyyttä...
— Hyvä, otan sen.
— Pannaanko pakettiin?
— Ei, se painaa varmaan ainakin seitsemänkymmentä kiloa. Kävelköön itse.
Se alkoi hakata minua heti kadulla. Ja tunsin heti, että elämässäni tapahtui jotain.
...
Ja vielä ainakin yksi kokoelma, Elefantti (eli Slon!), lukematta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti