Sławomir Mrożekin Elefantti oli melko pitkälle sitä mitä odotinkin. Vanhempana novellikokoelmana Elefantissa tosin tuntuu olevan enemmän sosialistisen järjestelmän verhottua kritiikkiä, uudelleenrakennuksen propagandaa tökkivää sellaista. Puolassa lennätinpylväätkin korvataan ihmisjonon muodostamalla "rikkinäisellä puhelimella", työllistäähän se kaiken lisäksi ja jos viestinsä haluaa perille voi aina tarjota koko jonolle lahjuksia. Ajan järjestelmä näkyy myös monissa viittauksissa puolalaisen syvään juurtuneen katolilaisuuden ja puna-armeijan mukana tulleen marxilaisuuden erikoiseen seokseen.
Mutta siihen loppuikin tämän kirjailijan käännetty tuotanto. Harmin paikka, suomeksi on joskus käännetty tuntemattomampien kirjailijoiden teoksia etenkin novellin saralla valitettavan sirpalemaisissa osissa, kuten Borgesin (joka nyt tietenkään ei ole mitenkään kirjallista salatiedettä) tapauksessa tuli jo mainittua.
Ei se mitään, kirjastosakoista viis, ystävä lainasi pari lukematonta opusta, nimittäin Baudelairen Kurja Belgia! ja, viimeinkin, Marquezin Sadan vuoden yksinäisyyden jonka uupuminen yleissivistyksestä on kaivellut jo jonkin aikaa.
Mutta siihen loppuikin tämän kirjailijan käännetty tuotanto. Harmin paikka, suomeksi on joskus käännetty tuntemattomampien kirjailijoiden teoksia etenkin novellin saralla valitettavan sirpalemaisissa osissa, kuten Borgesin (joka nyt tietenkään ei ole mitenkään kirjallista salatiedettä) tapauksessa tuli jo mainittua.
Ei se mitään, kirjastosakoista viis, ystävä lainasi pari lukematonta opusta, nimittäin Baudelairen Kurja Belgia! ja, viimeinkin, Marquezin Sadan vuoden yksinäisyyden jonka uupuminen yleissivistyksestä on kaivellut jo jonkin aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti