Menee toiseksi peräkkäiseksi lainaukseksi, mutta menköön. Sławomir Mrożekin erittäin lyhyt kertomus (kokoelmasta Elämää aloittelijoille) on pakko kirjata talteen.
— Teetä vai kahvia? talon emäntä kysyi. Pidän molemmista, ja nyt käsketään valita. Se tarkoittaa, että he säästelevät joko kahvia tai teetä.
Olen hyvin kasvatettu, joten en antanut huomata, miten vastenmielistä tuollainen itaruus minusta oli. Olin juuri syventynyt keskusteluun pöytänaapurini, professorin, kanssa, jota yritin saada vakuuttuneeksi idealismin ylemmyydestä materialismin suhteen, ja teeskentelin, etten kuullut kysymystä.
— Teetä, professori vastasi epäröimättä. Tietysti, se porsas oli materialisti ja tunki oitis kaukalolle.
— Entä te? kääntyi rouva minun puoleeni.
— Anteeksi, minun on poistuttava.
Panin servietin syrjään ja lähdin vessaan. Minulla ei ollut mitään tarvetta, mutta halusin harkita ja voittaa aikaa.
Jos päätän ottaa kahvia, niin menetän teen, ja päinvastoin. Jos ihmiset syntyvät vapaina ja tasa-arvoisina, niin kahvi ja tee myös. Jos otan teetä, niin kahvi tuntee itsensä laiminlyödyksi, ja päinvastoin. Sellainen kahvin — tai sitten teen — luonnonlakien loukkaaminen oli vastoin vakaumustani Oikeudenmukaisuudesta Ylimmäisenä Kategoriana.
En voinut kuitenkaan istua vessassa loputtomiin, vaikkapa siksi että se ei ollut WC:n Puhdas Idea vaan yksittäinen WC eli tavallinen kaakeloitu WC. Kun palasin ruokasaliin, kaikki joivat jo teetä tai kahvia. Minut oli mitä ilmeisemmin unohdettu.
Se loukkasi minua syvästi. Ei minkäänlaista huomaavaisuutta, ei mitään suvaitsevaisuutta yksilöä kohtaan. Mitään ei ole vaikeampi kestää kuin väliinpitämätöntä yhteisöä, niinpä kiirehdin keittiöön muistuttamaan Ihmisoikeuksista. Nähtyäni pöydällä samovaarin ja teen sekä kahvinkeittimen, muistin, että en ollut vielä ratkaissut alkuperäistä ongelmaa: teetä vai kahvia vaiko kahvia vai teetä. Tietenkin oli vaadittava molempia, sen sijaan että suostuu mihinkään kompromissiin. Olen kuitenkin sekä hyvin kasvatettu että myös luonnostani hienotunteinen.
Joten sanoin kohteliaasti talon rouvalle, joka puuhaili keittiössä.
— Saanko puolet ja puolet.
Minkä jälkeen hihkaisin:
— Ja oluen!
...
ANARKIA - Teetä vai kahvia
— Teetä vai kahvia? talon emäntä kysyi. Pidän molemmista, ja nyt käsketään valita. Se tarkoittaa, että he säästelevät joko kahvia tai teetä.
Olen hyvin kasvatettu, joten en antanut huomata, miten vastenmielistä tuollainen itaruus minusta oli. Olin juuri syventynyt keskusteluun pöytänaapurini, professorin, kanssa, jota yritin saada vakuuttuneeksi idealismin ylemmyydestä materialismin suhteen, ja teeskentelin, etten kuullut kysymystä.
— Teetä, professori vastasi epäröimättä. Tietysti, se porsas oli materialisti ja tunki oitis kaukalolle.
— Entä te? kääntyi rouva minun puoleeni.
— Anteeksi, minun on poistuttava.
Panin servietin syrjään ja lähdin vessaan. Minulla ei ollut mitään tarvetta, mutta halusin harkita ja voittaa aikaa.
Jos päätän ottaa kahvia, niin menetän teen, ja päinvastoin. Jos ihmiset syntyvät vapaina ja tasa-arvoisina, niin kahvi ja tee myös. Jos otan teetä, niin kahvi tuntee itsensä laiminlyödyksi, ja päinvastoin. Sellainen kahvin — tai sitten teen — luonnonlakien loukkaaminen oli vastoin vakaumustani Oikeudenmukaisuudesta Ylimmäisenä Kategoriana.
En voinut kuitenkaan istua vessassa loputtomiin, vaikkapa siksi että se ei ollut WC:n Puhdas Idea vaan yksittäinen WC eli tavallinen kaakeloitu WC. Kun palasin ruokasaliin, kaikki joivat jo teetä tai kahvia. Minut oli mitä ilmeisemmin unohdettu.
Se loukkasi minua syvästi. Ei minkäänlaista huomaavaisuutta, ei mitään suvaitsevaisuutta yksilöä kohtaan. Mitään ei ole vaikeampi kestää kuin väliinpitämätöntä yhteisöä, niinpä kiirehdin keittiöön muistuttamaan Ihmisoikeuksista. Nähtyäni pöydällä samovaarin ja teen sekä kahvinkeittimen, muistin, että en ollut vielä ratkaissut alkuperäistä ongelmaa: teetä vai kahvia vaiko kahvia vai teetä. Tietenkin oli vaadittava molempia, sen sijaan että suostuu mihinkään kompromissiin. Olen kuitenkin sekä hyvin kasvatettu että myös luonnostani hienotunteinen.
Joten sanoin kohteliaasti talon rouvalle, joka puuhaili keittiössä.
— Saanko puolet ja puolet.
Minkä jälkeen hihkaisin:
— Ja oluen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti