Lähi-itäteemassa nämä melko hiljaisesti kuluneet viime päivät.
Olen lukenut rinnakkain fiktiota ja asiakirjallisuutta — Jo Glanvillen toimittamia novelleja palestiinalaisnaiskirjoittajilta (Qissat. Short Stories by Palestinian Women) ja Rory McCarthyn journalismityyppistä haastattelutarinakirjaa invaasion jälkeisestä Irakista (Nobody Told Us We Are Defeated. Stories from the New Iraq). On oikeastaan kiinnostavaa, kuinka samankaltaisesti nämä kaksi kirjaa melkoisen erilaisista taustoistaan (tyylilajeista puhumattakaan) huolimatta kertovat noista kahdesta onnettomuuden pesäkkeestä.
Palestiinalaisnaisten novellien tyylissä on myös jotakin muutakin perin tuttua, en juuri nyt vain saa paikallistettua mistä. Ehkä se tulee vielä mieleen, novelleja on vielä jokunen jäljellä. Täytyy kirjoittaa loppuun päästyä tarkemmin. Täytyy tosin tässä vaiheessa jo todeta, että hieman epäilyttää se tekstien lukutapa, josta itse asiassa joku kirjoittajista mainitseekin — tuleeko tällaisessa kokoelmassa tekstejä luettua liian tiedostaen kirjoittajan position — palestiinalaisuuden ja naiseuden? Jotkut kirjoittajista eivät toimittajan mukaan olisi mielellään edes esiintyneet niin tarkkaan määritellyn antologian yhteydessä. Etenkin juuri palestiinalaisuus antaa tietyn vaistomaisen mielikuvan ja johtaa poliittisen viestin tiedostamattomaan etsintään.
Jossain vaiheessa — huomenna tai ylihuomenna on joka tapauksessa painettava nenä gradukirjallisuuteen. En malta odottaa.
Olen lukenut rinnakkain fiktiota ja asiakirjallisuutta — Jo Glanvillen toimittamia novelleja palestiinalaisnaiskirjoittajilta (Qissat. Short Stories by Palestinian Women) ja Rory McCarthyn journalismityyppistä haastattelutarinakirjaa invaasion jälkeisestä Irakista (Nobody Told Us We Are Defeated. Stories from the New Iraq). On oikeastaan kiinnostavaa, kuinka samankaltaisesti nämä kaksi kirjaa melkoisen erilaisista taustoistaan (tyylilajeista puhumattakaan) huolimatta kertovat noista kahdesta onnettomuuden pesäkkeestä.
Palestiinalaisnaisten novellien tyylissä on myös jotakin muutakin perin tuttua, en juuri nyt vain saa paikallistettua mistä. Ehkä se tulee vielä mieleen, novelleja on vielä jokunen jäljellä. Täytyy kirjoittaa loppuun päästyä tarkemmin. Täytyy tosin tässä vaiheessa jo todeta, että hieman epäilyttää se tekstien lukutapa, josta itse asiassa joku kirjoittajista mainitseekin — tuleeko tällaisessa kokoelmassa tekstejä luettua liian tiedostaen kirjoittajan position — palestiinalaisuuden ja naiseuden? Jotkut kirjoittajista eivät toimittajan mukaan olisi mielellään edes esiintyneet niin tarkkaan määritellyn antologian yhteydessä. Etenkin juuri palestiinalaisuus antaa tietyn vaistomaisen mielikuvan ja johtaa poliittisen viestin tiedostamattomaan etsintään.
Jossain vaiheessa — huomenna tai ylihuomenna on joka tapauksessa painettava nenä gradukirjallisuuteen. En malta odottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti