.:Väkivalta ja instituutio:.

Lainasin lähinnä selailtavaksi kirjastosta Arto Jokisen maskuliinisuuden ja väkivallan suhdetta käsittelevän tutkimuksen Panssaroitu maskuliinisuus — sen kappale, joka analysoi sotilasslangia ja sotilaallista kielenkäyttöä yleensä (ohjesäännöissä ja taistelijan oppaassa) vaikutti kiinnostavalta. Sivuutan tässä nyt Jokisen tarkastelupisteessä olevan sukupuolittuneen kielen ja naisen/epämiehekkään miehen toiseuden kommentoinnin, vaikka Jokinen siitä ansiokkaasti kirjoittaakin.

Olen joskus aikaisemminkin pohdiskellut (tai muistellut) armeijassa opetetun väkivallan harjoittamisen taidon dehumanisoitua luonnetta — tätä Jokinen käykin perusteellisesti läpi. Vihollisen "elävän voiman tuhoaminen" viittaa ihmisten kuoliaaksi ampumiseen, kuitenkin tuhoamissanaa käytetään niin ajoneuvoista kuin ihmisistäkin. Kaivoin inspiroituneena vanhan Sotilaan käsikirjan (2000) esiin ja selailin sitä. Jopa itseen suuntautunut kuolemanriski korvataan merkillisillä eufemismeilla — "Heittolinjan tähystys niin, että vihollinen ei voi tuhota sinua heiton aikana[.]" Kuin tietokonepelistä. Myös Jokisen korostama "rationaalisuus" ampumasuorituksissa ja oikeastaan kaikissa vastaavissa — tarkkoine kulmineen ja lukuineen, aikamääreineen — todentuu käsikirjan tekstissä melkoisen selvästi. Sodan eettiseen puoleen käytetään arviolta 3-4 sivua. Sodankäynti vankasti (luonnon)tieteeseen perustuvana lähes matemaattisena suoritteena.

En ole ainakaan vielä päässyt Panssaroidussa maskuliinisuudessa niin pitkälle (selailussa siis), että tietäisin kirjoittaako Jokinen Sotilaan käsikirjan poliittisista hilpeyksistä siinä etiikkaa käsittelevässä tekstiosuudessa. Siteeraan muutaman esimerkin — niiden esiintyminen laittaa lopulta miettimään miksei propagandaa huomannut silloin omana palvelusaikana räikeämmin, kuin mitä muistikuvat antavat myöten. Tosin en muista koskaan lukeneenikaan Sotilaan käsikirjaa kannesta kanteen. No, joka tapauksessa:

[ensin sodasta koulukirjakielellä, ihmisen itsekkyydestä ja edelleen]

Esivalta ja sen osana armeija pyrkivät pitämään yllä järjestystä ja oikeudenmukaisuutta. Sota on joskus pienempi paha ja välttämätön keino oikeudenmukaisuuden toteuttamiseksi.

Osa ihmisistä on päätynyt pasifismiin eli aseiden ja voimakeinojen käytöstä kieltäytymiseen. Pasifistisessa ratkaisussa lähimmäisen ja yhteiskunnan etu voi jäädä toisarvoiseksi.

[...]

Pohdittavaa

• Asetutko sivustakatsojaksi, kun toista ihmistä lyödään? Jos Sinulle läheinen ja merkittävä ihminen on vaarassa, oletko valmis toimimaan häntä puolustaen silläkin ehdolla, että vaarannat toiminnallasi jonkun toisen tai itsesi?

• Mitä voit yksityisenä ihmisenä tehdä rauhan hyväksi?

• Millaisia poliittisia päätöksiä tarvitaan rauhan turvaamiseksi ja edistämiseksi?

• Onko maailmanlaajuinen rauha mahdollinen?

Taitaisi jäädä käymättä nykyään.

[sitaatit ja kuvitus: Sotilaan käsikirja 2000.]