Kun ei ole tähdellisempää kirjoitettavaa, voi naputtaa internetistä. Huolimatta siitä tosiasiasta, että itse harrastelen blogikirjoittamista, seuraan lopulta melko harvaa blogospheren asukasta - lukeminen jää toissijaiseksi kirjoittamiselle. Jos tuttuja ja muutamaa harvaa ei lasketa.
Viime viikonloppuna löysin kuitenkin valokuvablogien hienouden, etenkin urbaanin tilan kuvaamisessa. Monessa tapauksessa kysymys on tietenkin ammattivalokuvaajista tai sellaisiksi havittelevista. Ensimmäisenä haaviin tarttui tarpeeksi erilaista kuvamateriaalia julkaiseva Berlin Guide, joka etenkin itäisen Berliinin jättömaiden ja raideliikenteen aamuisine näkyineen taitaa sarkansa. Pariisia kartoittaa selvästi ammattivalokuvaaja. Wieniläinen Andreas Manessinger on valokuvauksen opiskelija, mutta kirjoittaa niin paljon, että kysymys ei ole ainoastaan valokuvablogista. Hänen kirjoituksistaan olen ennen kaikkea oppinut käynnissä olevien EM-jalkapallokisojen mainosmiesten latteudesta. Fanzonet ovat suuryritysten, Carlsbergin, Coca Colan ja McDonaldsin kansoittamia. Marc Schneider kuvaa Prahaa, mutta lähinnä paljon muutakin. Schneiderin Wienin joukkoliikenteen kuvat olivat hienoja, vaikka salakuvaus mietityttääkin. En itse koskaan uskaltaisi ottaa kuvia salaa ventovieraista. Varsovassa asuva valokuvablogin pitäjä ei ehkä ota niin erikoisia kuvia, mutta niistä puuttuukin mukavasti jälkikäsittely ja itsetarkoituksellinen taidevalokuvaus. Blogi on puolaksi, joten teksti jää muutamaa tuttua sanaa lukuunottamatta käsittämättömäksi.
Pyrin keräämään syötteenlukijaani vielä lisää valokuvablogittajia eri kaupungeista. Niissä on sitä samaa paikallaanpysyvän matkustamisen tunnetta kuin aikanaan Google Earth-ohjelmaan lisättyjen valokuvien kohdalla, joista maailman toiselta puolella asuva voi ihmetellä Caracasin keskustan kauppakatuja tai Cayennen satama-alueen nuupahtaneita puutaloja. Mielikuvamaailmankuva tihenee.
Viime viikonloppuna löysin kuitenkin valokuvablogien hienouden, etenkin urbaanin tilan kuvaamisessa. Monessa tapauksessa kysymys on tietenkin ammattivalokuvaajista tai sellaisiksi havittelevista. Ensimmäisenä haaviin tarttui tarpeeksi erilaista kuvamateriaalia julkaiseva Berlin Guide, joka etenkin itäisen Berliinin jättömaiden ja raideliikenteen aamuisine näkyineen taitaa sarkansa. Pariisia kartoittaa selvästi ammattivalokuvaaja. Wieniläinen Andreas Manessinger on valokuvauksen opiskelija, mutta kirjoittaa niin paljon, että kysymys ei ole ainoastaan valokuvablogista. Hänen kirjoituksistaan olen ennen kaikkea oppinut käynnissä olevien EM-jalkapallokisojen mainosmiesten latteudesta. Fanzonet ovat suuryritysten, Carlsbergin, Coca Colan ja McDonaldsin kansoittamia. Marc Schneider kuvaa Prahaa, mutta lähinnä paljon muutakin. Schneiderin Wienin joukkoliikenteen kuvat olivat hienoja, vaikka salakuvaus mietityttääkin. En itse koskaan uskaltaisi ottaa kuvia salaa ventovieraista. Varsovassa asuva valokuvablogin pitäjä ei ehkä ota niin erikoisia kuvia, mutta niistä puuttuukin mukavasti jälkikäsittely ja itsetarkoituksellinen taidevalokuvaus. Blogi on puolaksi, joten teksti jää muutamaa tuttua sanaa lukuunottamatta käsittämättömäksi.
Pyrin keräämään syötteenlukijaani vielä lisää valokuvablogittajia eri kaupungeista. Niissä on sitä samaa paikallaanpysyvän matkustamisen tunnetta kuin aikanaan Google Earth-ohjelmaan lisättyjen valokuvien kohdalla, joista maailman toiselta puolella asuva voi ihmetellä Caracasin keskustan kauppakatuja tai Cayennen satama-alueen nuupahtaneita puutaloja. Mielikuvamaailmankuva tihenee.
2 kommenttia:
Tuo Berlin guide oli minulle uusi, mutta mielenkiintoinen tuttavuus.
Ak.
Hyvä, että linkistä oli hyötyä jollekulle. Jos tiedät vastaavia, mainitse ihmeessä.
Lähetä kommentti