Joskus luetut kirjat eivät vain vakuuta, ja Antonio Tabucchin Unien unia oli minun tapauksessani juuri tällainen.
Tabucchin kirja on kokoelma merkittävien menneisyyden ihmisten näkemiä unia — samaan nippuun mahtuvat niin Rabelais, Caravaggio ja Rimbaud kuin Majakovski ja Freud. Tabucchi on kirjoittanut näiden uneksijoiden unet niin, että ne tavalla tai toisella liittyvät heidän henkilöhistorioihinsa. Rimbaud (unista parhaimmassa) kantaa mukanaan amputoitua raajaansa ja Majakovski ymmärtää osallisuutensa väärään suuntaan ajelehtineen sosialistisen vallankumouksen ylistäjien ja rikollisten joukossa. Henri de Toulouse-Lautrec näkee unta, jossa hän on jaloiltaan normaalimittainen ja heilastelee Jane Avrilin kanssa. Unien lukeminen on siis lukijan suorittamaa tulkintaa pohjatietojen varassa.
Johtuneeko sitten klassisen sivistyksen puutteesta tai tietämättömyydestä muuten vain, useimmat unista — etenkään vanhempien uneksijoiden kohdalla — eivät avaudu juuri mitenkään. Kenties tästä vaivasta tai sitten ehkä jostain muusta johtuen myös sellaiset, joissa jippo on selvä tuntuvat hieman vaivaannuttavalta eurooppalaisen kulttuurisnobbailulta ja nimien pudottelulta.
Helsingin sanomien kirjoittaja Jukka Petäjä piti arvostelussaan kirjasta enemmän. Tähän liittyen muuten Suomen kulttuurirahaston tarjoilema verkkosivu Kritiikkiportti on varsin kätevä työkalu, kun kiinnostaa lukea julkaistuja kulttuuriarvosteluita. Tuleepahan selattua muitakin kuin Hesarin kulttuurisivuja.
Tabucchin kirja on kokoelma merkittävien menneisyyden ihmisten näkemiä unia — samaan nippuun mahtuvat niin Rabelais, Caravaggio ja Rimbaud kuin Majakovski ja Freud. Tabucchi on kirjoittanut näiden uneksijoiden unet niin, että ne tavalla tai toisella liittyvät heidän henkilöhistorioihinsa. Rimbaud (unista parhaimmassa) kantaa mukanaan amputoitua raajaansa ja Majakovski ymmärtää osallisuutensa väärään suuntaan ajelehtineen sosialistisen vallankumouksen ylistäjien ja rikollisten joukossa. Henri de Toulouse-Lautrec näkee unta, jossa hän on jaloiltaan normaalimittainen ja heilastelee Jane Avrilin kanssa. Unien lukeminen on siis lukijan suorittamaa tulkintaa pohjatietojen varassa.
Johtuneeko sitten klassisen sivistyksen puutteesta tai tietämättömyydestä muuten vain, useimmat unista — etenkään vanhempien uneksijoiden kohdalla — eivät avaudu juuri mitenkään. Kenties tästä vaivasta tai sitten ehkä jostain muusta johtuen myös sellaiset, joissa jippo on selvä tuntuvat hieman vaivaannuttavalta eurooppalaisen kulttuurisnobbailulta ja nimien pudottelulta.
Helsingin sanomien kirjoittaja Jukka Petäjä piti arvostelussaan kirjasta enemmän. Tähän liittyen muuten Suomen kulttuurirahaston tarjoilema verkkosivu Kritiikkiportti on varsin kätevä työkalu, kun kiinnostaa lukea julkaistuja kulttuuriarvosteluita. Tuleepahan selattua muitakin kuin Hesarin kulttuurisivuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti