Mukava juhannus ystävien kanssa kaupungin lähiössä - ruokaa, juomaa, auringonlasku ja rangaistuspotkukilpailu televisiossa. Juhannuspäivästä useamman tunnin haukannut Hannu Salaman Juhannustanssit-kirjan ääneenluku (joka on selvästi taitolaji, en vieläkään kykene seuraamaan juonta itse lukiessani) pakottaa kyllä varmaan ottamaan sen jäljelle jääneen 1/3 kirjasta luvun alle. Salaman maaseudun nuorison juhannusillanvieton värikkäillä ilmaisuilla pippuroitu, räävitön kirja vaikutti - jälleen voi huomata, kuinka yleissivistyksestä puuttuu palasia. Suomalaisten merkkiteosten, lähinnä niiden 60-luvun jälkeen kirjoitettujen, lueskelu ei varmasti haittaisi.
Tässä täytyy kotitaustalla olla jälleen sormensa pelissä - vanhempien kirjahylly kun tuntui rajoittuvan lähinnä niihin "todellisiin" klassikoihin suurilta kirjoittajilta (venäläiset, Minna Canth, Aleksis Kivi ja niin edespäin). Ja koulussakin luettiin äidinkielen tunneilla melko vähän, ja silloinkin Tuntematonta sotilasta, traumatisoivasti myös Ernest Hemingwaytä, jonka Vanhus ja meri-kirjan myötä en koskaan ole voinut kirjoittajaa sietää. Jäähyväiset aseillekin eteni vain alkumetreille. Joskin lukiossa myös Juhannustanssejakin, tosin ei se silloin mennyt juuri minnekään.
Tässä täytyy kotitaustalla olla jälleen sormensa pelissä - vanhempien kirjahylly kun tuntui rajoittuvan lähinnä niihin "todellisiin" klassikoihin suurilta kirjoittajilta (venäläiset, Minna Canth, Aleksis Kivi ja niin edespäin). Ja koulussakin luettiin äidinkielen tunneilla melko vähän, ja silloinkin Tuntematonta sotilasta, traumatisoivasti myös Ernest Hemingwaytä, jonka Vanhus ja meri-kirjan myötä en koskaan ole voinut kirjoittajaa sietää. Jäähyväiset aseillekin eteni vain alkumetreille. Joskin lukiossa myös Juhannustanssejakin, tosin ei se silloin mennyt juuri minnekään.
4 kommenttia:
Minä en ole koskaan päässyt Juhannustansseissa alkua pidemmälle. Pitäisi kai yrittää uudelleen.
Hei minuakin kammottaa Hemingway, vaikken edes muista miksi. Ehkä siinä oli jotain sellaista liian äijää. Kesken olen kyllä tainnut aina jättää.
Kiitos juhannusseurasta!
Siis:
t. A.
@K-M: Suosittelen, ei se kuitenkaan niin kovin pitkäkään ole, jos kerta yhdessä illassa ääneen luettuna pääsimme vähän yli 160 sivua.
@A.: Ehkäpä - sellaista suorastaan korostaa oman Jäähyväiset aseille pokkariversion korni kansi, jossa laatikkoleukainen lentäjä käpälöi sotilasnaista, jonka ilmeen olisi kai tarkoitus ilmentää räytyvää lempeä, mutta on lähempänä ahdisteltua pakokauhua. Töksähtelevillä lauseillakin saattaa olla osansa.
Ja kiitos myös teille, se oli hieno juhannusiltama.
Lähetä kommentti