.:Kansanmurhia:.

Luin Pavel Hakin Tarkka-ampujan. Tuota sata sivua pitkää nidettä ei voi oikeastaan kovinkaan paljon suositella. Tarkka-ampuja on inhorealistinen kertomus sodasta ei-missään — tarina teurastuksesta, raiskauksesta, paosta ja menetyksestä. Lukijalle päällimmäisenä jäävät mieleen nimenomaan silmitön väkivalta ja deskriptiivisesti kirjoitetut tappo- ja raiskauskohtaukset, jotka haukkaavat leijonanosan kaikesta sivumäärästä. Nimeämättömät, sotilaan roolia toteuttavat upseerit ja asemiehet harrastavat pieteetillä kuvattua väkivaltaa.

Takakansitekstin mukaan Tarkka-ampuja ei kerro mistään yksittäisestä sodasta, mutta sen aiheuttamat mielleyhtymät viipottavat kohden Balkanin sotia, lähintä kiinnekohtaa mielettömälle eurooppalaisessa miljöössä tapahtunutta kansanmurhaa. Siksi oikeastaan alunperin kirjan "uutuuksien" joukosta poiminkin. Valitettavasti Hak tuhlaa turhan paljon kirjoittajan taitojaan mässäilyyn, ja ainakin minä koin sen kaiken kovin luotaantyöntäväksi. Ei siksi, etteikö väkivalta ja raiskaus olisi sotaan ytimellisesti liitettäviä asioita, ennemminkin siksi, että tarinaa on vaikea erottaa enää itsetarkoituksellisuudesta. Eittämättä sota on julmaa, mutta eikö samaa ällöttävyyttä voi yhtä hyvin lukea Human Rights Watchin ja Amnestyn raporteista? Hakin teksti kaipaisi ripauksen enemmän sivuja mielettömän sodan kummallisuuksista ja sivusen vähemmän "shokeeraavaa kidutusta".

Kirja on lyhyt ja perusidea kirjoittamisen arvoinen. Valitettavasti Hak ei oikein pääse aitojen yli ja loistaa oikeastaan ainoastaan muutamassa "tarinapolussa". Niissäkin mahdollisesti suomentajan takia termivalinnat muuttuvat lainaten niin sanotusti "aivomössöksi".