Luen rinnakkain Guy Debordin pitkäksi aikaa kesken uupunutta Spektaakkelin yhteiskuntaa ja Marko Pyhtilän tutkimusteosta Taiteen kritiikki ja kritiikin taide. Porvarillisen kulttuurin raunioilla eli kulttuurinihilismin lyhyt oppimäärä. Yhdistelmä on hyvä. Taiteen kritiikki ja kritiikin taide epäilemättä käy paljon samaa asiaa läpi kuin Pyhtilän uudempi teos Kansainvälisistä situationisteista (joka pitäisi myös A.:n suosituksesta lukea), mutta yhtäkaikki, Debordin kirja uhkasi yksinään käydä vähintäänkin käsittämättömäksi 1960-luvun vanhentuneen marxilaisen ilmaisutapansa ja nykyaikaisempien Baudrillardien ja Žižekien alle kerrostuneena "alkuperänä".
Rinnakkainluvulla kansainvälisten situationistien ohjelma, detournement ja Spektaakkelin yhteiskunnassa vähemmälle määrittelylle jäävät käsitteet aukeavat huomattavasti paremmin. Se saa sisäistä johdonmukaisuutta. Olisi kiinnostava tietää miten nykyaikainen kulttuurijammaus ja adbustaus suhteutuisi detournement-teoriaan. Toisaalta, se osaltaan syyllistyy täydelliseen, itsestään selvään (ja siten vilkaisulla tajuttavaan) kaapattavan asian ympärikääntöön. Mutta myös, molemmat ja koko globalisaation vastainen liike (sallinette, että viskon isoja termejä kuin ne olisivat menossa pois muodista) on jo imeytymässä tietyllä tavalla spektaakkeliin, rekuperaatio syö sen elävältä ja muuttaa tuotteiksi — ostettua "kapinaa", niin sanotusti.
Lopulta kuitenkin, vain tällaisilla muistumilla ja uudelleenkehkeytymisillä voidaan välttää ajautuminen postmodernien filosofien antautuvaan pessimismiin, jotka luistelevat lempeästi havainnoiden voittaneen järjestelmän jäällä. Käytännön esimerkkinä (joskin vain löyhästi edelliseen liittyen) kiinnostaa jo etukäteen tietää tuleeko Voima-lehden asfaltti-intiaanihaastatteluun sisältyneistä suoran toiminnan opasteista nousemaan jonkinlainen reaktiivinen vastarinta? Vai ovatko lopulta Žižek, Guattari ja Deleuze oikeassa — ehkä vastarinta on vastavallankumouksellista?
[pahoittelen lievää tekstin irtonaisuutta, ajatukset ovat vielä epäkypsiä ja kirjoitan niitä vain muistiin.]
Hieman latteasti (ja asiaan joka ei kommenttia kaipaisikaan) täytyy muuten todeta, että tapaus Vanhanen/Kuronen on spektaakkelia puhtaimmillaan — politiikan muuttumista lähes käsinkosketeltaviksi mediahyödykkeeksi. "Voit valita eri kanavia, mutta et ohjelmia", kokonaiskuva hukutetaan mitättömiin pikkuyksityiskohtiin, voit suhtautua asiaan miten haluat, mutta mielipiteesi on tietyllä tapaa jo ennalta tarjottu.
Rinnakkainluvulla kansainvälisten situationistien ohjelma, detournement ja Spektaakkelin yhteiskunnassa vähemmälle määrittelylle jäävät käsitteet aukeavat huomattavasti paremmin. Se saa sisäistä johdonmukaisuutta. Olisi kiinnostava tietää miten nykyaikainen kulttuurijammaus ja adbustaus suhteutuisi detournement-teoriaan. Toisaalta, se osaltaan syyllistyy täydelliseen, itsestään selvään (ja siten vilkaisulla tajuttavaan) kaapattavan asian ympärikääntöön. Mutta myös, molemmat ja koko globalisaation vastainen liike (sallinette, että viskon isoja termejä kuin ne olisivat menossa pois muodista) on jo imeytymässä tietyllä tavalla spektaakkeliin, rekuperaatio syö sen elävältä ja muuttaa tuotteiksi — ostettua "kapinaa", niin sanotusti.
Lopulta kuitenkin, vain tällaisilla muistumilla ja uudelleenkehkeytymisillä voidaan välttää ajautuminen postmodernien filosofien antautuvaan pessimismiin, jotka luistelevat lempeästi havainnoiden voittaneen järjestelmän jäällä. Käytännön esimerkkinä (joskin vain löyhästi edelliseen liittyen) kiinnostaa jo etukäteen tietää tuleeko Voima-lehden asfaltti-intiaanihaastatteluun sisältyneistä suoran toiminnan opasteista nousemaan jonkinlainen reaktiivinen vastarinta? Vai ovatko lopulta Žižek, Guattari ja Deleuze oikeassa — ehkä vastarinta on vastavallankumouksellista?
[pahoittelen lievää tekstin irtonaisuutta, ajatukset ovat vielä epäkypsiä ja kirjoitan niitä vain muistiin.]
Hieman latteasti (ja asiaan joka ei kommenttia kaipaisikaan) täytyy muuten todeta, että tapaus Vanhanen/Kuronen on spektaakkelia puhtaimmillaan — politiikan muuttumista lähes käsinkosketeltaviksi mediahyödykkeeksi. "Voit valita eri kanavia, mutta et ohjelmia", kokonaiskuva hukutetaan mitättömiin pikkuyksityiskohtiin, voit suhtautua asiaan miten haluat, mutta mielipiteesi on tietyllä tapaa jo ennalta tarjottu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti