.:Kuumeista:.

Äkkisairastuminen eilen oli melko kummallinen tapaus - harvemmin yhtäkkiä nousee kova kuume ja pää pehmenee yli kaikkien rajojen. Kykenin hädin tuskin tekemään muuta kuin nukkumaan, ja sitä sitten teinkin melkein kuusitoista tuntia. Vain yhdessä asennossa, koska vatsaa poltteli. Sääli ettei ollut kuumemittaria, voisin vaikka vannoa että kävin lähellä kolmeakymmentä yhdeksää astetta.

Kuumeessa nukkuminen on katkonaista, sekavan puolivalveisen ajatusvirran seuraamista vailla minkäänlaista kykyä ohjata mieleenjuolahtumia. Muistuttanee De Quinceyn hehkuttamien kuumevisioiden ilmenemistä, jotka hänen mukaansa (muistaakseni) vertautuvat oopiuminkäyttöön. Jotkin ohikiitäneistä epäjohdonmukaisuuksista ja unenpätkistä olivat muistamisen arvoisia, mutta valitettavasti ne ovat nyt kadonneet (muistan ajatelleeni, että tämä pitäisi kirjoittaa ylös). Houreista.

Nyt on jo parempi, vatsaan potkittu, aikaansaamaton olo. Voi vain manata tärkeiltä asioilta riistettyä aikaa.