"Katselemamme TV-draamat loppuvat nappia painamalla, ja ostamissamme kirjoissa riittää lukemista rautatieasemalta seuraavalle. Uutisten tärkein tehtävä on häätää eilisen uutiset, pakottaa ne sivuun julkisuuden valokeilasta, pois muististamme - ja totuttautua jo etukäteen siihen, että seuraavan päivän uutiset ajavat ne vuorostaan taivasalle. Julkisuuden valokeilan laihaan valoon on jatkuvaa tunkua, ja "uutisten" täytyy taistella kynsin hampain esittäjistään päästäkseen vuorollaan esiin. Nuo valikoidut "julkiset tapahtumat" ja kuuluisuudet, jotka parrasvaloihin pääsevät, näyttävät ilmaantuvan kuin tyhjästä, ja palaavat pian sinne mistä tulivatkin: ne häipyvät näkyvistä vähin äänin. Mutta niin kauan kun niiden onnistuu pysytellä näyttämöllä niiden lyhyt, mutta sitäkin kiihkeämpi julkisuuskultti, joka vahvistuu ja paisuu entisestään kun sen kaikuja erottuu miljoonissa samanaikaisissa ja samalla tavalla muotoilluissa reaktioissa, ylistää tyhjästä syntymisen ihmettä, katoamisen kivuttomuutta, hetkellisyyden hurmaa, katoavan hetken kauneutta ja väliaikaisuuden gloriaa." -Zygmunt Bauman, Postmodernin lumo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti