Katsoin muuten — uuvuttavuuden riskin tiedostaen — viime yönä Nasa TVn lähetyksen Mars-luotain Phoenixin laskeutumisesta. Avaruusinsinöörit hyppivät riemusta, kun visuaalisesti melko tylsän laskeutumisen onnistumisesta saatiin viimein tieto. Olihan siinä omalta osaltaan varmaan vähän samanlaista henkeä kuin kuuhun laskeutumisessa aikanaan.
Avaruusprojektit ovat sinänsä kammottava länsimaiden melko tyhjänpäiväiselle (vaikka, tiedettä tieteen takia-argumentti rohkaisee tässäkin) luonnontieteelle hyväksymä rahareikä, mutta onhan siinä paljon myönteisiksikin laskettavia piirteitä. Pysyväthän pois reduktionismeineen tältä planeetalta. Puhumattakaan, että se kaikki laukaisuihin kuluva rahamäärä (joka on pois sosiaalisen hyvinvoinnin budjetista) ja luonnolle aiheutuva rasitus on lopulta hyvin pieniä perunoita (tiedostettu anglismi) verrattuna Yhdysvaltain sotilaalliseen toimintaan syytämään rahaan ja lentokilometreihin. Ja tekeepähän Lockheed Martinkin jotain muutakin kuin pelkkiä tappamiseen suunniteltuja huipputeknisiä instrumentteja. Sinänsä sivuhuomiona täytyy todeta, että avaruuskilpailussa oli jotain, hybristä ehkä — kaksi helvetillistä asevalikoimaa rakentavaa suurvaltaa kilpailevat siitä, kuka saa ihmisen ensimmäisenä kiertoradalle tai kuuhun.
Jotain kiehtovaa mielettömän pitkissä avaruuden etäisyyksissä ja Marsin tylsähkössä, mutta kaukaisuuden magian värittämässä maisemassa silti on.
Avaruusprojektit ovat sinänsä kammottava länsimaiden melko tyhjänpäiväiselle (vaikka, tiedettä tieteen takia-argumentti rohkaisee tässäkin) luonnontieteelle hyväksymä rahareikä, mutta onhan siinä paljon myönteisiksikin laskettavia piirteitä. Pysyväthän pois reduktionismeineen tältä planeetalta. Puhumattakaan, että se kaikki laukaisuihin kuluva rahamäärä (joka on pois sosiaalisen hyvinvoinnin budjetista) ja luonnolle aiheutuva rasitus on lopulta hyvin pieniä perunoita (tiedostettu anglismi) verrattuna Yhdysvaltain sotilaalliseen toimintaan syytämään rahaan ja lentokilometreihin. Ja tekeepähän Lockheed Martinkin jotain muutakin kuin pelkkiä tappamiseen suunniteltuja huipputeknisiä instrumentteja. Sinänsä sivuhuomiona täytyy todeta, että avaruuskilpailussa oli jotain, hybristä ehkä — kaksi helvetillistä asevalikoimaa rakentavaa suurvaltaa kilpailevat siitä, kuka saa ihmisen ensimmäisenä kiertoradalle tai kuuhun.
Jotain kiehtovaa mielettömän pitkissä avaruuden etäisyyksissä ja Marsin tylsähkössä, mutta kaukaisuuden magian värittämässä maisemassa silti on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti