Kylmän sodan aikakauden kirjailijoiden kaapista löytyy - tai ainakin näyttää löytyvän - kovasti luurankoja. Ensin Günter Grassin nuoruus SS-vapaaehtoisena, jossa tapauksessa kohu kyllä ylitti itse asian, ja koko juttu haiskahti myös hieman mainoskampanjalta, ja nyt sitten Milan Kunderan väitetty ilmiantomenneisyys, josta (muunmuassa) The Independent kirjoittaa. Kunderan väitetään ilmiantaneen nuoren pilotin, joka toimi lännen vakoojana. Mies istui neljätoista vuotta vankina, suurimmaksi osaksi poliittisena pakkotyövankina uraanilouhoksella. Kuin suoraan Valkoisesta kuninkaasta. Asia kaivettiin esiin Tšekkoslovakian salaisen poliisin arkistojen dokumenteista. Kundera kiistää, mutta huhunakin osuu kirpeänä kommunistisen järjestelmän satirikkona tunnetun kirjailijan koipeen.
En ole hetkeen lukenut Kunderaa, vaikka muutama kirja hyllyssä olisikin vielä lukemattomana. Jostain syystä en koskaan ole ollut kovinkaan innostunut hänen kirjallisuudestaan - ne tuntuvat kokonaisuuksina jotenkin epätasaisilta ja jotkut romaaneista ovat toivottoman pitkästyttäviä. Pitäisi kai ottaa joskus hamassa tulevaisuudessa taas yksi lukematon Kundera yöpöydälle ja katsoa mitä tapahtuu. Tosin The Independentin kommentti kriitikoiden vähemmän mairittelevista lausunnoista osuu lähelle maalia - Kunderan muusan, neuvostokommunismin, henkäistyä viimeisen pihinänsä aika ajoi ohi uusista teoksista. Vähän niinkuin Solzhenitsyn, josta tuli jäärä isovenäläinen nationalisti.
En ole hetkeen lukenut Kunderaa, vaikka muutama kirja hyllyssä olisikin vielä lukemattomana. Jostain syystä en koskaan ole ollut kovinkaan innostunut hänen kirjallisuudestaan - ne tuntuvat kokonaisuuksina jotenkin epätasaisilta ja jotkut romaaneista ovat toivottoman pitkästyttäviä. Pitäisi kai ottaa joskus hamassa tulevaisuudessa taas yksi lukematon Kundera yöpöydälle ja katsoa mitä tapahtuu. Tosin The Independentin kommentti kriitikoiden vähemmän mairittelevista lausunnoista osuu lähelle maalia - Kunderan muusan, neuvostokommunismin, henkäistyä viimeisen pihinänsä aika ajoi ohi uusista teoksista. Vähän niinkuin Solzhenitsyn, josta tuli jäärä isovenäläinen nationalisti.
3 kommenttia:
Älä hukkaa aikaasi Kunderaan kuin valitusti! Kundera kirjailijana käsittelee (ja aivan oikein) isoja, laajoja, abstrakteja kokonaisuuksia ja kysymyksiä.
Itse olen sitä mieltä, että Kunderalla on vain pari valittua teemaa, joita hän tarkastelee ajan kuluessa. Yksi niistä voimakkaimmista ja vaikeimmin jäsenneltävistä on Rakkaus.
Kundera on kysyessään aika julma ja raaka - hän esittelee teemansa kysymällä "Mitä on rakkaus?", joka on kysymyksenä jo niin mahdoton, että vastaamisen kuluu kokonainen ihmisikä, jos sekään riittää.
Kunderan kysyessä, mitä on rakkaus, pitää muistaa kyseessä olevan mahdottomaan vastaaminen. Vastausta ei ole, vain aiheen tarkastelua.
Mitä Kunderan käsittelyyn nykyisessä tsekkiläisessä mediassa tulee, viittaisin sinun aiheelle kinnasta ja antaisin olla. Voin kyllä kuluttaa yhden iltapäivän kanssasi kertoen, mistä tämä kaikki kumpuaa, mutta koska elämme vain kerran, tulisi meidän keskittyä olennaisimpiin kysymyksiin > mitä on rakkaus?
Hieman näkökulmaa Kunderaan: koska Kunderan varhaisinta prosaa ei juurikaan saa käsiin edes Tsekissä, koska se on kirjoitettu "yleisliittolaiseen" mittaan ja normiin (oikeasti!), suosittelen luetavaksi Pilaa (uudempi käännös) ja Naurettavien rakkauksien kirja, jotka ovaty mielestäni Kunderan antoisimpaa kirjallisuutta. Se Rakkaus-lässytys on sellaista tekopyhäät ranskalaisten nuolemista, mutta lue nämä kaksi teosta kosto mielessäsi.
Kosto on monipolvinen ja antoisa teema Kunderan 1960-luvun tuotannossa. Mieti, kuka näissä teoksissa on rikollinen (syyllinen) ja miten kosto rakennetaan. Se on tärkeä yksi elementti, miksi Kundera on, ja miksi "hiljaista vastarintaa" edustaneet yliopiston kirjallisuuden opettajat antoivat Kunderan teoksia oppilailleen "tiskin alta" luettavaksi 1980-luvulla.
Kiitoksia kommentista, vakuuttava luonnehdinta Kunderan proosasta. Pistän mieleen - Naurettavien rak$kauksien kirja löytyykin hyllystä (ja olen siitä ensimmäisen novellin lukenutkin), mutta Pilaa joutuu etsimään jostain. Ehkä lainaat kun nähdään?
Tarkoitus oli tietenkin sanoa, että "rakkauksien", eikä kyseessä kai ollut freudilainenkaan kirjoitusvirhe.
Lähetä kommentti