Oikeastaan pitäisi lukea Horkheimeriä tai edes Oksasta, mutta on vaikea keskittyä. Siksi näpertelen tietokoneella erään Facebook-ryhmän/blogimeemin kikalla geneerisiä levynkansia. Koska photoshopilla on kiva puuhastella. Laitetaan ne tuotokset nyt tännekin. Kansi kannelta kehittyy, joskin aineisto määrittää aika paljon.
Ja hommahan menee osapuilleen niin, että valitaan wikipediasta random-artikkeli, josta tulee bändin nimi, wikiquotesta satunnaisen henkilön viimeisen sitaatin neljä viimeistä sanaa joista tulee levyn nimi ja flickristä random-kuva levynkanneksi. Ja sitten photoshopilla roina yhteen. Kansainväliset artistit syntyvät vaikkapa englanninkielisen wikin pohjalta.
Kuvaukset vaativat vähän mielikuvitusta ja musiikkigenrejen geneerisyyksien pakonomaisuutta. Hoh, ja hauskaa on - ainakin tekijällä.
Ja hommahan menee osapuilleen niin, että valitaan wikipediasta random-artikkeli, josta tulee bändin nimi, wikiquotesta satunnaisen henkilön viimeisen sitaatin neljä viimeistä sanaa joista tulee levyn nimi ja flickristä random-kuva levynkanneksi. Ja sitten photoshopilla roina yhteen. Kansainväliset artistit syntyvät vaikkapa englanninkielisen wikin pohjalta.
Kuvaukset vaativat vähän mielikuvitusta ja musiikkigenrejen geneerisyyksien pakonomaisuutta. Hoh, ja hauskaa on - ainakin tekijällä.
Turkulainen, filosofianopiskelijoiden muodostama dark ambient/noisekollektiivi Barker-Littoinen ehti olemassaolonsa aikana julkaisemaan vain yhden albumin, "tuo meitä lähemmäksi kuolemaa". Pseudonyymillä Verka Hovi tunnettu keulahahmo luonnehti yhtyeen tuotantoa pseudoplatonis-marxilaiseksi materialistisen estetiikan kritiikiksi. Levy sisältää vain yhden raidan, jonka tarkka pituus on 43 minuuttia 30 sekuntia, josta 40 minuuttia on ainoastaan sian röhkinää ja kutomakoneen louskutusta vaihtelevin äänenvoimakkuuksin.
Arvoitukselliseksi jäänyt yhtye muistetaan myös ensimmäiseksi ja viimeiseksi live-esiintymiseksi jääneestä Turun Varsinaissuomalaisen osakunnan (TVO) keikastaan. Yhtye esiintyi kuuden tunnin ajan mustien jätesäkkien sisältä.
Arvoitukselliseksi jäänyt yhtye muistetaan myös ensimmäiseksi ja viimeiseksi live-esiintymiseksi jääneestä Turun Varsinaissuomalaisen osakunnan (TVO) keikastaan. Yhtye esiintyi kuuden tunnin ajan mustien jätesäkkien sisältä.
[http://fi.wikipedia.org/wiki/Barker-Litt
[http://fi.wikiquote.org/wiki/Platon]
[http://flickr.com/photos/altuwa/29801667
Täytyy sanoa, että ortodoksista gospelpunkkia soittava savonlinnalainen Jerusalemin Jumalanäiti oli parempi edellisillä levyillään. "Meikäläinen ei lannistu mistään!" on sanoituksiltaan liian lähellä Eppu Normaalia ja etenkin erotetun laulajan, Flegun, paikkaaminen lapsivokalistilla (Matias, 4v.) on tässä musiikkigenressä ehkä vähän liiankin kliseistä. Kannattaa ennemminkin satsata rahansa varhaisempiin seiskatuumaisiin.
[http://fi.wikipedia.org/wiki/Jerusalemin_Jumalan%C3%A4iti]
Australialaisen Ann Grocottin uutukainen And I thank you on samaa lempeää trip-hoppia mihin fanit ovat tottuneet jo aikaisemmillakin julkaisuilla. Pientä sähäkkyyttä ja särmää toivoisi useampaankin kappaleeseen, nyt levyltä erottuu ainoastaan erinomainen trilogiajatkumo "My mother thanks you", "My father thanks you" ja "My sister thanks you".
[http://en.wikipedia.org/wiki/Ann_Grocott]
Islantilaisvaikutteinen saaristolaiskvintetti yhdistelee jännittävällä tavalla Sigur Rósmaista post-rockia ja perinteistä suomenruotsalaista pelimannimusiikkia. Hieman yllättäen suomeksi sanoitettu levy yllättää sfääriensä leikkisyydellä.
Mainittakoon, että levy on nauhoitettu kokonaisuudessaan Märketin majakkasaarella mökissä, jonka puolivälin poikki leikkaa Suomen ja Ruotsin raja.
Mainittakoon, että levy on nauhoitettu kokonaisuudessaan Märketin majakkasaarella mökissä, jonka puolivälin poikki leikkaa Suomen ja Ruotsin raja.
[http://fi.wikipedia.org/wiki/Seltjarnarnes]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti