.:Kuume ja Foucault:.

Kirottua, flunssan toivominen taisi olla kuin tilauspyyntö, joka esitettiin liian varhain. Huomenna nimittäin pitäisi tehdä taustatyötä ja torstaina on pitkään odotettu Einstürzende Neubautenin keikka Tavastialla — jälkimmäinen vaatii kohtuullisen määrän matkailua pitkin Suomenmaata, eikä sellainen ole kipulääkityksellä paikatussa tilassa mitenkään mieltä ylentävää. Vasta perjantain ehtii lepäämään.

...

Tämänpäiväinen Foucalt-teemainen keskustelu opiskelijatovereiden kesken opintopiirissä oli valaisevan mukava. Vaikka argumentaatio ylemmän henkilökunnan valvonnan ulkopuolella rönsyileekin monesti systemaattisesta aihetekstin käsittelystä mitä ihmeellisempiin aiheisiin (ja sisältää joskus ainakin omalla kohdalla melko asiantuntemattomasti mutu-tuntumalla todettuja historiallisia olettamuksia), on helppo huomata sellaisten ainakin viitteellisesti ohjeellistettujen keskusteluiden luovuus älykkäiden ihmisten seurassa. Vallan, tarkkailun ja esimerkiksi koulujärjestelmien (niiden nykyisessä käymistilassa) puiminen ei taida nousta ihan heti ex tempore-keskusteluiden aiheeksi.

Tosin, myönnettäköön, joskus kyllä aistii tuskallisesti varmasti kaikkien tietämän akateemisen kuplan näköaloja vangitsevan ominaisuuden. Ei silti, lähes yhtä löysä argumentti on syyttää samaisia kuplan asukkaita kokonaisvaltaisesta "realistisuuden" puutteesta ja "maailmaaparantavien ihmisten" utooppisesta ajattelusta.

...

Luin sinänsä heppoisesta elokuvalehti Episodista pari artikkelia liittyen Julie Delpyyn ja 2 päivää Pariisissa, joita kommentoin aikaisemmassa merkinnässä. Haastattelun perusteella päättäen epäreilu rinnastukseni Audrey Hepburniin (josta sain kritiikkiäkin jo aikaisemmin) tuntuu toden totta melko huterasti todetulta kommentilta. Tosin puolustuksena tosiaan sanottakoon, jos se sellaisena kelpaa, että en aikaisemmin kirjoittaessani tiennyt, että Delpy oli myös ohjannut ja käsikirjoittanut elokuvan. Joskus kannattaisi lukea tuoteselosteet loppuun asti.