Aikoja sitten Roomasta ostamani Penguinin Italian Short Stories 2: Parallel Text on tietysti suunnattu enemmän italian kieltä opetteleville. Ykkösosan luin joskus kauan sitten. Mukavia kokoelmia ne silti ovat, heräteostoksena kun Roomasta oli vaikea löytää englanniksi käännettyä italialaista novellitekstiä — muistan hyvin kuinka myyntihyllyjä dominoivat alkuperäiskieliset kirjat ja mitäänsanomattomat kansainvälisessä levityksessä olevat englanninkieliset niteet.
Penguinin vierekkäistekstisissä käännöksissä on ideaa — jos italian kieli kuuluisi prioriteetteihin, kuten se ostaessa hämäränä kiinnostuksena väikkyi, olisi novellien lukeminen tuplana varmasti hyvä tie siihen. Italian Short Stories 2 tarjoaa lukijalle varhaista, hyvin klassista italiankielistä novellia kuten Giovanni Comisson täydellisesti esteettiselle arvoille painottava novelli kroatialaiskalastajien mukaan lyöttäytyvästä italiankielisestä kalastajasta. Toisen maailmansodan syövereiden vähän pitkästyttävää sotakerrontaa on valittu kokoelmaan kaksikin kappaletta. Parhaat kaksi taitavat silti olla kaksi hyvin erilaista, mutta viihdyttävää kertomusta Rooman alueelta hieman sodan jälkeen — toisesta vastaa lähinnä elokuvaohjaajana tunnettu Pier Paolo Pasolini. Roomaan muuttavan maalaistytön vaiheita kartoittava novelli uppoaa aika nopeasti kirjoittajalle tuttuun seksuaalisuuden käsittelyyn. Tälle vastapariksi on valittu Alberto Moravian rakkaudesta ja autoista kertova pätkä, jonka päähenkilö näkee autonsa paljon tärkeämpänä kuin kaverinsa vikittelemän tyttöystävän. Nämä kaksi novellia ovat oikeasti kiinnostavampia, kuin tähän lyhyesti ja perin tylsästi luonnehditut juonikuvat (tällaisista kokoelmista kun on perin hankala kirjoittaa). Kokoelman päättävä maineikkaan Italo Calvinon erikoisempi novelli lintujen synnystä jäi allekirjoittaneelle hieman hämäräksi.
Rinnakkaisteksti on, kuten todettua, hieno idea. Italialainen kokoelmakin tuo hienosti esille alaviitteissään kiinnostavia, ja varmasti kieltäkin opiskeleville tuntemattomia, murreilmaisuja (nyansseja myöden) ja avaa kai paikallista kirjallisuuttakin — selittäen vähän taustaa. Siksi tekisikin mieli hankkia vastaavat saksankielistä novellikirjallisuutta pyörittelevät Penguinin laitokset. Jos ei muuta, voisi löytää ainakin uusia novellisteja.
Penguinin vierekkäistekstisissä käännöksissä on ideaa — jos italian kieli kuuluisi prioriteetteihin, kuten se ostaessa hämäränä kiinnostuksena väikkyi, olisi novellien lukeminen tuplana varmasti hyvä tie siihen. Italian Short Stories 2 tarjoaa lukijalle varhaista, hyvin klassista italiankielistä novellia kuten Giovanni Comisson täydellisesti esteettiselle arvoille painottava novelli kroatialaiskalastajien mukaan lyöttäytyvästä italiankielisestä kalastajasta. Toisen maailmansodan syövereiden vähän pitkästyttävää sotakerrontaa on valittu kokoelmaan kaksikin kappaletta. Parhaat kaksi taitavat silti olla kaksi hyvin erilaista, mutta viihdyttävää kertomusta Rooman alueelta hieman sodan jälkeen — toisesta vastaa lähinnä elokuvaohjaajana tunnettu Pier Paolo Pasolini. Roomaan muuttavan maalaistytön vaiheita kartoittava novelli uppoaa aika nopeasti kirjoittajalle tuttuun seksuaalisuuden käsittelyyn. Tälle vastapariksi on valittu Alberto Moravian rakkaudesta ja autoista kertova pätkä, jonka päähenkilö näkee autonsa paljon tärkeämpänä kuin kaverinsa vikittelemän tyttöystävän. Nämä kaksi novellia ovat oikeasti kiinnostavampia, kuin tähän lyhyesti ja perin tylsästi luonnehditut juonikuvat (tällaisista kokoelmista kun on perin hankala kirjoittaa). Kokoelman päättävä maineikkaan Italo Calvinon erikoisempi novelli lintujen synnystä jäi allekirjoittaneelle hieman hämäräksi.
Rinnakkaisteksti on, kuten todettua, hieno idea. Italialainen kokoelmakin tuo hienosti esille alaviitteissään kiinnostavia, ja varmasti kieltäkin opiskeleville tuntemattomia, murreilmaisuja (nyansseja myöden) ja avaa kai paikallista kirjallisuuttakin — selittäen vähän taustaa. Siksi tekisikin mieli hankkia vastaavat saksankielistä novellikirjallisuutta pyörittelevät Penguinin laitokset. Jos ei muuta, voisi löytää ainakin uusia novellisteja.
2 kommenttia:
Huono omatunto jysähti kunnolla takaraivoon; mulla nimittäin on siun kirja pöytälaatikossa -on ollut jo liian kauan. Tavataan niin palautan? :)
Juu, muistelinkin että se on sinulla. Toisaalta, ei kai sitä tule kuitenkaan näillä näkymin ihan heti kerrattua.
Mutta jos vaikka ensi viikolla nähtäisiin niin voisin ottaa sen takaisin ja omatuntosi saisi rauhan?
Lähetä kommentti