Blogi-innostuksen levitessä jo joka soppeen ja saavuttaessa jopa tietokonerajoittuneet reaalimaailmaihmiset, on kai aika viimein myöskin allekirjoittaneen - eufemistisen -J.:n - aloittaa oma viritelmänsä ns. vakaville teksteille, jotka kaipaavat ruodintaa päänsisäistä todellisuutta laajemmassa kontekstissa. Tavoite ei ole niinkään pyrkiä saavuttamaan suuria ihmismassoja tai vaikuttamaan "online chiciä" huokuvalta intellektuellilta, vaan ennemminkin purkaa joitakin ajatusrakennelmia tekstiformaattiin. Samalla saa hyvää kirjoitusharjoitusta ja pitää suomen kielensä vireessä.
Tekstistä on tarkoitus pitää poissa kirjoittajan persoonan henkilökohtaisuudet (niille on olemassa oma kanavansa) ja keskittyä lähinnä kirjoittamaan kulttuurista, politiikasta, kulttuuripolitiikasta, kirjoista, elokuvista ja nationalismista - jälkimmäisestä etupäässä siksi, että kirjoittaja tekee aiheeseen liittyvää gradua vaihtelevalla menetyksellä. Tai no, tuskinpa mainitun henkilökohtaisen kokemusmaailman täydellinen irrottaminen tekstistä onnistuu ja eihän sellainen välttämättä edes kannatakaan. Distanssi tekee käsittämättömäksi, ja niin edespäin.
Internet-ympäristössä (tai trendikkäästi blogospheressä) nykypäivänä on toki jos jonkinlaista mediakommentaattoria, uutisanalyytikkoa ja kulttuurikriitikkoa lähtöön jos toiseenkin takomassa vielä useampia näppäimistöjä sormenpäät punaisina, joten ei tässäkään allekirjoittaja pyri mihinkään korkealentoiseen tai maataräjäyttävään toiminnan tasoon. Uskotaan nyt kuitenkin tämän kerran Jürgen Habermasin ajatuksiin politiikan demokraattisesta tilasta - jos internet -bloggaus siihen porvarillisen kahvisalongin kuvaan nyt kovinkaan hyvin sopii - ja luotetaan, että omalle sanalle löytyy paikkansa moniäänisessä diskurssissa.
Vaikka on vaikea sanoa onko tämän tasoisessa moniäänisyydessä jo kysymys vulgaaristi ilmaistuna Jürgenin ns. pakkiin kusemisesta. Tästä ja eräästä toisesta syystä kutsuttakoon tätä blogia siis lyhytaaltoradioksi, joka taipuneine antenneineen taitaa lähinnä kohista ja suhista.
Joten Timothy Learyä lainatakseni, "Turn on, tune in, and drop out."
Tekstistä on tarkoitus pitää poissa kirjoittajan persoonan henkilökohtaisuudet (niille on olemassa oma kanavansa) ja keskittyä lähinnä kirjoittamaan kulttuurista, politiikasta, kulttuuripolitiikasta, kirjoista, elokuvista ja nationalismista - jälkimmäisestä etupäässä siksi, että kirjoittaja tekee aiheeseen liittyvää gradua vaihtelevalla menetyksellä. Tai no, tuskinpa mainitun henkilökohtaisen kokemusmaailman täydellinen irrottaminen tekstistä onnistuu ja eihän sellainen välttämättä edes kannatakaan. Distanssi tekee käsittämättömäksi, ja niin edespäin.
Internet-ympäristössä (tai trendikkäästi blogospheressä) nykypäivänä on toki jos jonkinlaista mediakommentaattoria, uutisanalyytikkoa ja kulttuurikriitikkoa lähtöön jos toiseenkin takomassa vielä useampia näppäimistöjä sormenpäät punaisina, joten ei tässäkään allekirjoittaja pyri mihinkään korkealentoiseen tai maataräjäyttävään toiminnan tasoon. Uskotaan nyt kuitenkin tämän kerran Jürgen Habermasin ajatuksiin politiikan demokraattisesta tilasta - jos internet -bloggaus siihen porvarillisen kahvisalongin kuvaan nyt kovinkaan hyvin sopii - ja luotetaan, että omalle sanalle löytyy paikkansa moniäänisessä diskurssissa.
Vaikka on vaikea sanoa onko tämän tasoisessa moniäänisyydessä jo kysymys vulgaaristi ilmaistuna Jürgenin ns. pakkiin kusemisesta. Tästä ja eräästä toisesta syystä kutsuttakoon tätä blogia siis lyhytaaltoradioksi, joka taipuneine antenneineen taitaa lähinnä kohista ja suhista.
Joten Timothy Learyä lainatakseni, "Turn on, tune in, and drop out."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti