.:Rooma:.

Federico Fellinin Roma (1972) on aika hämmästyttävän hieno kuvaus kaupungista semi-biografiseen tyyliin, liimaten yhteen kuviteltua ja koettua. Olin yllättynyt löytäessäni sen Anttilan alennus-DVD-korista.

Esimerkiksi kohtaus päivällisestä piazzalla on hienosti tuttua ja surrealistista - puheliaat italialaiset käyvät taukoamatonta keskustelua, pöytiin kannetaan pastaa, vasikan sisäelimiä ja etanoita. "Etanoiden syömisestä voi oppia paljon, kuulet sitten ensimmäiseltä naiseltasi..." Miehet aterioivat aluspaidoissaan, katumusikantit soittavat. Seiniä kuorruttavat nuhjuiset julisteet, joista Mussolinin lähes koominen kypäräpääkuva pistää silmään.

Kohtaukset yleensäkin ovat fragmentaarisia, mitään todellista juonta en onnistunut hahmottamaan, eikä se liene tarkoituskaan - jokainen osa kuvaa omaa puoltaan Roomasta. Tunnelmatilat vaihtelevat piazzan päivällisen yksinkertaisesta autostradan kaoottisuuteen ja metrotunnelikaivuun mysteerisyyteen. Fellini ei tietenkään myöskään olisi Fellini, ellei mukana olisi raflaavaa porttolakohtausta. Kaikkien summa on lopulta lähinnä surrealistinen - etenkin papistonäytös menee jo ilkikurisen satiirin puolelle. Sen jälkeinen nopea siirtymä takaisin katuelämään on hämmentävä.

Noin kaupunkitilana, lukuunottamatta muutamaa alleviivattua kohdetta kuten Stazione Termini, Basilica di Santa Maria Maggiore ja tietenkin Scalinata della Trinita dei Monti ja lopun kiertoajelua, Rooma jää ärsyttävän tunnistamattomaksi. Näyttää tutulta, mutta nopea leikkaus ei mahdollista tunnistamista, etenkin koska kaupungista käymisestä on kulunut jo niin paljon aikaa - kruununa melkein lopussa on kuitenkin tuttu Santa Maria della Trasteveren kirkko, suihkulähde ja nuoria hippejä istumassa sen portailla. Eräät asiat ikuisessa kaupungissa eivät kai muutu.

Meh. Tämän jälkeen tahtoisi takaisin Roomaan. Olisi se jotain, palata halvan tavernello-tönikän ääreen jonnekin Gianicolo-kukkulalle, ehkä roinakojujen joukkoon Trasteveressä. Tai uuvuttavaan, mutta palkitsevaan Chiesojen läpijuoksuun. Ne olivat hyvät kaksi viikkoa. Ja nyt ulkona nousi elokuvaa katsoessa ja tätä kirjoitettaessa hernerokkasumu.