"Kaikissa kokouksissa on pinnarinsa, jotka kokoontuvat viereiseen huoneeseen juomaan."
Niinpä, Milan, niinpä (saanhan sanoa Milan?). Näytän juuttuvan lukukokemuksissani hykertelemään sellaisille lauseille ja toteamuksille, jotka tuntuvat viittaavan johonkin omaan havaintoon. Ainakin tarpeeksi kaukaa haettuna viitaten, siis. Näin muutamaan otteeseen tapahtui Milan Kunderan Kiireettömyydenkin kanssa, joka nimestään huolimatta mahtuu 130 sivuun ja siis muutamaan tuntiin. Kuin katsoisi pitkän elokuvan, eikö totta?
Pidän lyhyistä kirjoista.
Kunderan teksti on minusta tuntunut aina joko hillittömän mielenkiintoiselta tai vastaavasti kuolettavan tylsältä - syytä lienee lukijassakin. Joskus vuosia sitten lukiessani Olemisen sietämättömän keveyden pääsin sykäyksellisesti eteenpäin, sitten taas pitkästyin ja takeltelin paria sivua sivuliimauksiin jumittuneena. Kiireettömyydessä en tätä huomannut, ehkä sen lyhyyden takia.
Oikeastaan en metatekstin lisäksi halua sanoa koko kirjasta mitään, ei blogi voi mihinkään pakkosanomiseen savustaa. Pitäisi kai aloittaa ja lukea hyllyssä jo kauan hapantunut novellikokoelma Naurettavien rakkauksien kirja. Siinäkin tosin on kirjanmerkki välissä.
Niinpä, Milan, niinpä (saanhan sanoa Milan?). Näytän juuttuvan lukukokemuksissani hykertelemään sellaisille lauseille ja toteamuksille, jotka tuntuvat viittaavan johonkin omaan havaintoon. Ainakin tarpeeksi kaukaa haettuna viitaten, siis. Näin muutamaan otteeseen tapahtui Milan Kunderan Kiireettömyydenkin kanssa, joka nimestään huolimatta mahtuu 130 sivuun ja siis muutamaan tuntiin. Kuin katsoisi pitkän elokuvan, eikö totta?
Pidän lyhyistä kirjoista.
Kunderan teksti on minusta tuntunut aina joko hillittömän mielenkiintoiselta tai vastaavasti kuolettavan tylsältä - syytä lienee lukijassakin. Joskus vuosia sitten lukiessani Olemisen sietämättömän keveyden pääsin sykäyksellisesti eteenpäin, sitten taas pitkästyin ja takeltelin paria sivua sivuliimauksiin jumittuneena. Kiireettömyydessä en tätä huomannut, ehkä sen lyhyyden takia.
Oikeastaan en metatekstin lisäksi halua sanoa koko kirjasta mitään, ei blogi voi mihinkään pakkosanomiseen savustaa. Pitäisi kai aloittaa ja lukea hyllyssä jo kauan hapantunut novellikokoelma Naurettavien rakkauksien kirja. Siinäkin tosin on kirjanmerkki välissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti