Päivä valui lähestulkoon hukkaan, mutta tulipahan luettua muutama lehti ja käytyä pari kiinnostavaa kirjallisuuskeskustelua. Ainakin Perecin Elämä käyttöohje menee lukulistalle, koska kopionkin lainaan näillä näkymin saan.
Ja sitten lehdistä - Sight & Sound kirjoitti jännittävästi Metropoliksen uudelleenlöydetystä kopiosta, joka paljastui ensimmäinen heinäkuuta Buenos Airesissa sijaitsevan museon Museo del Cinen kätköistä. Uskomatonta. Metropolis on tähän mennessä ollut melko käsittämätön elokuva, josta esitettyjen amerikkalaisten kopioiden juoni on kuin sirpaleinen peili - järki juonesta puuttuu leikkelyn jäljiltä, ja pointin on voinut vangita vain käsikirjoituksesta kirjoitettujen artikkelien pohjalta. Mutta argentiinalaiset ovat jemmanneet lähes vuoden 1927 Saksassa esitettyä vastaavan version, jossa ovat lähes kaikki puuttuvat kohtaukset, joskin Sight & Soundin artikkelin mukaan aika huonolaatuisina. Mutta onpahan kuitenkin. Jahka uudelleenjulkaisu joskus hamassa julkisuudessa tapahtuu, siinä tulee olemaan historian siipien havinaa - ei pelkästään Metropoliksen itsensä takia vaan lähinnä harvinaislaatuisessa tilanteessa, jossa kadonneeksi luultu filmi itseasiassa löytyy.
Arkisemmin myös Günter Grass on pullauttamassa ulos uutukaisensa, Die Box-muistelmansa. Kyseessä on paljon ohuempi nide kuin Sipulia kuoriessa. Der Spiegelin artikkeli ruostuneella saksankielelläni luettuna väittää, että kirja keskittyy Grassin kahdeksan lapsen katraan kautta kirjoitettuun puolifiktiiviseen tekstiin. Kirjan nimi viittaa kuulemma valokuvakokoelmaan, joita Grassin arkistoimassa kokoelmassa on runsaanpuoleisesti. Jotain sekin, ottaen huomioon että edellisessään kirjailija manaa kadonneita Danzigin aikojen tekstejä ja valokuvia. Die Box, kunhan se ajan myötä käännetään (ulkomaalaisten lehtien lukeminen vain kimmastuttaa), tuskin on niin kiinnostava kuin aikaisempi - ja turhaan kai saksalaisjournotkaan suuria skandaalipaljastuksia odottavat - mutta lukea se kai on pakko.
Ja sitten lehdistä - Sight & Sound kirjoitti jännittävästi Metropoliksen uudelleenlöydetystä kopiosta, joka paljastui ensimmäinen heinäkuuta Buenos Airesissa sijaitsevan museon Museo del Cinen kätköistä. Uskomatonta. Metropolis on tähän mennessä ollut melko käsittämätön elokuva, josta esitettyjen amerikkalaisten kopioiden juoni on kuin sirpaleinen peili - järki juonesta puuttuu leikkelyn jäljiltä, ja pointin on voinut vangita vain käsikirjoituksesta kirjoitettujen artikkelien pohjalta. Mutta argentiinalaiset ovat jemmanneet lähes vuoden 1927 Saksassa esitettyä vastaavan version, jossa ovat lähes kaikki puuttuvat kohtaukset, joskin Sight & Soundin artikkelin mukaan aika huonolaatuisina. Mutta onpahan kuitenkin. Jahka uudelleenjulkaisu joskus hamassa julkisuudessa tapahtuu, siinä tulee olemaan historian siipien havinaa - ei pelkästään Metropoliksen itsensä takia vaan lähinnä harvinaislaatuisessa tilanteessa, jossa kadonneeksi luultu filmi itseasiassa löytyy.
Arkisemmin myös Günter Grass on pullauttamassa ulos uutukaisensa, Die Box-muistelmansa. Kyseessä on paljon ohuempi nide kuin Sipulia kuoriessa. Der Spiegelin artikkeli ruostuneella saksankielelläni luettuna väittää, että kirja keskittyy Grassin kahdeksan lapsen katraan kautta kirjoitettuun puolifiktiiviseen tekstiin. Kirjan nimi viittaa kuulemma valokuvakokoelmaan, joita Grassin arkistoimassa kokoelmassa on runsaanpuoleisesti. Jotain sekin, ottaen huomioon että edellisessään kirjailija manaa kadonneita Danzigin aikojen tekstejä ja valokuvia. Die Box, kunhan se ajan myötä käännetään (ulkomaalaisten lehtien lukeminen vain kimmastuttaa), tuskin on niin kiinnostava kuin aikaisempi - ja turhaan kai saksalaisjournotkaan suuria skandaalipaljastuksia odottavat - mutta lukea se kai on pakko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti