Luin suosituksesta E.T.A. Hoffmannin, romantiikan ajan satumaakarin, klassikkoteoksen Kultainen malja. Satu uudelta ajalta, jonka edesmennyt Loki-kirjat on ansiokkaasti julkaissut suomeksi. Ja melkoinen satuhan se onkin.
Kahteentoista vigiliaan jaettu fantastinen tarina kertoo haaveksivasta ja kömpelöstä ylioppilaasta Anselmuksesta, joka Hoffmannin yliluonnollista henkeä hehkuvassa Saksassa rakastuu saksanheisipuussa Elben rannalla asuvaan maagiseen vihreään käärmeeseen. Joka on vastaavasti arkkivaari ja salamanteri Lindhorstin vanhin tytär. Johan sitä vähemmästäkin leimataan hourupääksi. Tästä eteenpäin Hoffmann sitten sekoittaakin yliluonnollista, todellista, unia, visioita ja punssihoureita koko rahalla. Romantiikan tyylille tuttu kuvailevien näkyjen tulva hyökyy lukijan päälle — harmaat palvelijat ovat papukaijoja, ennusnoidat syntyvät lohikäärmeensulista ja rehujuureksista. Tunteet, tuntemukset ja mielikuvitus ottavat näyttämön.
Ei ihme, että Hoffmannilla on ollut melkoinen vaikutus jälkeentulleisiin kirjailijoihin ja tekijöihin (esimerkiksi Edgar Allan Poehen, Dumasiin ja Ingmar Bergmankin viittailee). Voisipa kirjailijan teoksessa nähdä piirteitä myöhäisemmästä maagisesta realismistakin — joskin Hoffmannin kirjassa runolliset ja tavalliset ihmiset asuvat selkeämmin omissa maailmoissaan, tavallisten tavoittaessa maagisen maailman vain punssihumalassa.
Teoksen voi lukea saksaksi täällä. Jopa piirroksin varustettuna versiona, joskin linkatussa verkkoversiossa on toinen kuvitus kuin Loki-kirjojen Petra Giacomellin (joka ei ole hullumpi sekään).
Kahteentoista vigiliaan jaettu fantastinen tarina kertoo haaveksivasta ja kömpelöstä ylioppilaasta Anselmuksesta, joka Hoffmannin yliluonnollista henkeä hehkuvassa Saksassa rakastuu saksanheisipuussa Elben rannalla asuvaan maagiseen vihreään käärmeeseen. Joka on vastaavasti arkkivaari ja salamanteri Lindhorstin vanhin tytär. Johan sitä vähemmästäkin leimataan hourupääksi. Tästä eteenpäin Hoffmann sitten sekoittaakin yliluonnollista, todellista, unia, visioita ja punssihoureita koko rahalla. Romantiikan tyylille tuttu kuvailevien näkyjen tulva hyökyy lukijan päälle — harmaat palvelijat ovat papukaijoja, ennusnoidat syntyvät lohikäärmeensulista ja rehujuureksista. Tunteet, tuntemukset ja mielikuvitus ottavat näyttämön.
Ei ihme, että Hoffmannilla on ollut melkoinen vaikutus jälkeentulleisiin kirjailijoihin ja tekijöihin (esimerkiksi Edgar Allan Poehen, Dumasiin ja Ingmar Bergmankin viittailee). Voisipa kirjailijan teoksessa nähdä piirteitä myöhäisemmästä maagisesta realismistakin — joskin Hoffmannin kirjassa runolliset ja tavalliset ihmiset asuvat selkeämmin omissa maailmoissaan, tavallisten tavoittaessa maagisen maailman vain punssihumalassa.
Teoksen voi lukea saksaksi täällä. Jopa piirroksin varustettuna versiona, joskin linkatussa verkkoversiossa on toinen kuvitus kuin Loki-kirjojen Petra Giacomellin (joka ei ole hullumpi sekään).
2 kommenttia:
E.T.A:ta on suomennettu aivan liian vähän! Suomennetuistakin valtaosa on jostain kymmenluvulta. Minulla on sattuneesta syystä luvussa kaverin Seltsame leiden eines Theater-Direktors. Siinä Berliinin teatteri- ja kapakkielämä on esittäytyy salanimin. Muitakin Poetische Werken teoksia voisi joku kulttuuritekona suomentaa.
Mielestäni E.T.A:n meininkiä kuvaa hyvin se, että hän oli alunperin E.T.W., mutta alkaessaan säveltää ajatteli Amadeus-nimen olevan soveliaampi kuin Wilhelm. Kukakohan historioitsijoista ehtii vaihtaa toisen nimensä ensin Hans-Georgiksi...
Totta — Lokin kaaduttua tosin saattaa olla aika hiljaista Hoffmannin kääntäminen tulevaisuudessakin. Missä ovat kulttuuriyllättäjät?
Romantikot osasivat totisesti arvostaa taiteilijapersoonan kehittelyä pidemmällekin.
Lähetä kommentti