Jenkki-Amnestyn kiertue Guantánamo Bayn vankileirin sellireplikan kanssa Yhdysvalloissa innosti surffaamaan aiheen tiimoilta enemmänkin. Leiri tuntuu olevan aihe, jonka olemassaolo kuplii jatkuvasti pinnan alla, mutta useimmiten se on vajonnut pois julkisuuden valokeilasta, paistateltuaan siinä kerta kaikkiaan liian monta vuotta. Ainakin amerikkalaisilla ihmisoikeusaktivisteilla riittää puuhaa, joskin on vähintäänkin kyynistä, että jos leiri nyt suljetaan, sen asukkaat todennäköisesti vain sirotellaan muihin salaisiin vankiloihin, jonka jälkeen esimerkiksi Punaisella ristillä ei ole pääsyä heidän luokseen.
Replikaselliin liittyen riipaisevan artikkelin on kirjoittanut esimerkiksi The Boston Phoenixin toimittaja, joka vietti yön sellissä. Simuloiden myös yötä päivää kovalla soitetun amerikkalaismusiikin iPodillaan. Mitenköhän artistit mahtavat suhtautua siihen, että heidän musiikkiaan käytetään kidutuksen instrumenttina? Rage against the Machinen muusikot ovat varmaan käärmeissään. On suorastaan ironian huippu soittaa vangeille kyseisen yhtyeen poliisiväkivallasta ja rotudiskriminaatiosta kertovaa kappaletta Killing in the name. Strobovalot, pimeys, kylmyys ja kovaääninen musiikki, siinä terrorismia vastaan käyvän sivistysvaltion uusi lavastus keskiajan tyrmistä. Selleissä valot ovat tietenkin päällä yötä päivää, joskin toimittajalle suotiin yövalaistus. Gitmosta vuosien vankeuden jälkeen vapautetut vangit eivät taida olla enää ihan henkisesti terveitä. Seitsemän vuotta komerossa asumista, epätietoisuutta ja jatkuvia kuulusteluja ei voi tehdä kenenkään psyykeelle hyvää.
Kammottava on myös se, että "kansallisen turvallisuuden" nimissä vangit eivät saa pitää hallussaan kirjoitusvälineitä - Guantánamosta salakuljetettujen ja Punaisen ristin kautta hoidetun satunnaisen kirjeenvaihdon välityksellä vankien runoudesta on saatu koottua runokirjakin, Poems from Guantanamo: The Detainees Speak (The Independentin artikkeli). Pakistanilainen runoilija raapustamassa kivensirulla runoja styroksimukin kylkeen, alituisena vaarana kiinnijääminen ja kuppien joutuminen vartijoiden saappaiden alle.
Kommenteissa yöpymisartikkelin kirjoittanutta toimittaja Jeff Inglisiä syytetään luonnollisesti jihadistien symppaamisesta ja Amerikan vihaamisesta, retoriikka on perin tuttua jos vähänkään on seurannut konservatiivimielipiteen pahimpia rakkikoiria tai internetsotureita. Hämmästyttävää ihmisiltä, jotka jaksavat vannoa luovuttamattomien vapausoikeuksien nimeen, ja joille sisällissodan aikaan peruutetun habeas corpuksen kumoaminen tekee Abraham Lincolnista vastenmielisen presidentin. Jo vuoden parin ajan poliittinen tuuli näyttää olleen kääntymässä ja puheet leirin sulkemisesta lisääntyneet - sekä Barack Obama ja John McCain ovat luvanneet laittaa Kuuban keskuksen luukulle lapun, mutta nähtäväksi jää onko tämäkin viime kädessä tyhjää puhetta.
Amnestyn globaali verkkovetoomus Tear it down! Guantánamon leirin sulkemiseksi. Pikseli kerrallaan.
Replikaselliin liittyen riipaisevan artikkelin on kirjoittanut esimerkiksi The Boston Phoenixin toimittaja, joka vietti yön sellissä. Simuloiden myös yötä päivää kovalla soitetun amerikkalaismusiikin iPodillaan. Mitenköhän artistit mahtavat suhtautua siihen, että heidän musiikkiaan käytetään kidutuksen instrumenttina? Rage against the Machinen muusikot ovat varmaan käärmeissään. On suorastaan ironian huippu soittaa vangeille kyseisen yhtyeen poliisiväkivallasta ja rotudiskriminaatiosta kertovaa kappaletta Killing in the name. Strobovalot, pimeys, kylmyys ja kovaääninen musiikki, siinä terrorismia vastaan käyvän sivistysvaltion uusi lavastus keskiajan tyrmistä. Selleissä valot ovat tietenkin päällä yötä päivää, joskin toimittajalle suotiin yövalaistus. Gitmosta vuosien vankeuden jälkeen vapautetut vangit eivät taida olla enää ihan henkisesti terveitä. Seitsemän vuotta komerossa asumista, epätietoisuutta ja jatkuvia kuulusteluja ei voi tehdä kenenkään psyykeelle hyvää.
Kammottava on myös se, että "kansallisen turvallisuuden" nimissä vangit eivät saa pitää hallussaan kirjoitusvälineitä - Guantánamosta salakuljetettujen ja Punaisen ristin kautta hoidetun satunnaisen kirjeenvaihdon välityksellä vankien runoudesta on saatu koottua runokirjakin, Poems from Guantanamo: The Detainees Speak (The Independentin artikkeli). Pakistanilainen runoilija raapustamassa kivensirulla runoja styroksimukin kylkeen, alituisena vaarana kiinnijääminen ja kuppien joutuminen vartijoiden saappaiden alle.
Kommenteissa yöpymisartikkelin kirjoittanutta toimittaja Jeff Inglisiä syytetään luonnollisesti jihadistien symppaamisesta ja Amerikan vihaamisesta, retoriikka on perin tuttua jos vähänkään on seurannut konservatiivimielipiteen pahimpia rakkikoiria tai internetsotureita. Hämmästyttävää ihmisiltä, jotka jaksavat vannoa luovuttamattomien vapausoikeuksien nimeen, ja joille sisällissodan aikaan peruutetun habeas corpuksen kumoaminen tekee Abraham Lincolnista vastenmielisen presidentin. Jo vuoden parin ajan poliittinen tuuli näyttää olleen kääntymässä ja puheet leirin sulkemisesta lisääntyneet - sekä Barack Obama ja John McCain ovat luvanneet laittaa Kuuban keskuksen luukulle lapun, mutta nähtäväksi jää onko tämäkin viime kädessä tyhjää puhetta.
Amnestyn globaali verkkovetoomus Tear it down! Guantánamon leirin sulkemiseksi. Pikseli kerrallaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti