Kokeellinen kirjoittaja Georges Perec kirjoittaa kiemuraista mutta viihdyttävää tekstiä teoksessaan Tiloja/Avaruuksia. Kyse ei ole mistään varsinaisesta proosasta, vaan ennemminkin esseestä (tai jopa tajunnanvirrasta), jossa kirjailija pohtii ihmistä ja tilaa.
Perecin tekstiä värittää omakohtaisuus, kirjaa lukiessa ei voi välttää ajatusta subjektiivisesta tilasta ja ennen kaikkea kirjailijan tapauksessa tietystä karismaattisesta ranskalaisuudesta. Pariisilaisuuden, kahviloiden ja urbaanin sanataiteellisesta viihdyttävyydestä. Samankaltaisia hetken havaintoja tai kokeellisia urbaaneja "projekteja" olisi kai vaikeampi saada aikaan suomalaisesta kaupunkikuvasta. Nukutut sängyt, asuntojen kattojen koristelistat, rappukäytävien monimuotoinen elämä ja ranskalaiseen tapaan korttelit (joka viittaa nimenomaan vaikkapa latilalaiskortteleihin, ilmaisuun joka suomen kielessä monikoidaan). Mielleyhtymiä juoppojen situationistien psykomaantieteeseen on helppo vetää. Perecin listoja laativa kuva-analyysi aikakauslehdessä julkaistusta kerrostalon mallikuvasta saa kieltämättä mielikuvituksen syyhyämään - kuinka paljon voikaan kirjoittaa jännittävän luovaa pelkästä taiteilijan puolihuolimattomasti laatimasta kaavakuvasta. Ehkä sellainen kertoo vain siitä kirjailijan mainitsemasta nykyurbaanin ihmisen sokeudesta arkipäivässä piileville yksityiskohdille.
Tiloja/Avaruuksia innoittaa menemään mustan muistikirjan kanssa kadun laitaan juomaan kahvia ja tarkkailemaan. "Minne tuokin on menossa? Naisten muoti pakottaa käyttämään liian korkeakorkoisia kenkiä." Ja myös lukemaan Perecin ilmeisen magnum opuksen Elämän käyttöohje.
Perecin tekstiä värittää omakohtaisuus, kirjaa lukiessa ei voi välttää ajatusta subjektiivisesta tilasta ja ennen kaikkea kirjailijan tapauksessa tietystä karismaattisesta ranskalaisuudesta. Pariisilaisuuden, kahviloiden ja urbaanin sanataiteellisesta viihdyttävyydestä. Samankaltaisia hetken havaintoja tai kokeellisia urbaaneja "projekteja" olisi kai vaikeampi saada aikaan suomalaisesta kaupunkikuvasta. Nukutut sängyt, asuntojen kattojen koristelistat, rappukäytävien monimuotoinen elämä ja ranskalaiseen tapaan korttelit (joka viittaa nimenomaan vaikkapa latilalaiskortteleihin, ilmaisuun joka suomen kielessä monikoidaan). Mielleyhtymiä juoppojen situationistien psykomaantieteeseen on helppo vetää. Perecin listoja laativa kuva-analyysi aikakauslehdessä julkaistusta kerrostalon mallikuvasta saa kieltämättä mielikuvituksen syyhyämään - kuinka paljon voikaan kirjoittaa jännittävän luovaa pelkästä taiteilijan puolihuolimattomasti laatimasta kaavakuvasta. Ehkä sellainen kertoo vain siitä kirjailijan mainitsemasta nykyurbaanin ihmisen sokeudesta arkipäivässä piileville yksityiskohdille.
Tiloja/Avaruuksia innoittaa menemään mustan muistikirjan kanssa kadun laitaan juomaan kahvia ja tarkkailemaan. "Minne tuokin on menossa? Naisten muoti pakottaa käyttämään liian korkeakorkoisia kenkiä." Ja myös lukemaan Perecin ilmeisen magnum opuksen Elämän käyttöohje.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti