.:...:.

Viimeaikaiset tendenssinomaisuudet (obskurantistisesti) ja huonot elämäntavat eivät ehkä ole oikeastaan ruokkineet ketään, joten lienee parasta ryhtyä vain johonkin uudelleenjärjestämiseen. Tällaisessa besserwisserismi toimiikin eittämättä hyvin, vaikka kuluneista fraaseista pitäisi tuulettua - niinkuin tässäkin verkkomonologissa. Yhdeltä yöllä ei jaksaisi kyllä oikein puuhastella uutta ulkoasuakaan, joten jätettäköön se toiseen kertaan. Tai miksi turhaan edes, sehän on oikeastaan uudelleensisustamisen tarkoituksettomuutta. Tuskin kukaan tätä lukee ulkoasun verukkein?

...

Pitäisi siirtyä kirjoittamisessa enemmän siihen suuntaan, että kirjoittaisi auki ajatuksia, joita käy erinäisissä keskusteluissa ympärillä, eikä niinkään kirjoittamaan itselleen muistiinpanoja luetuista kirjoista ja nähdyistä kulttuurituotteista. Tai ainakin pohjaamaan niitä järkevämmin ajatusrakennelmiin (konstruktivistit puhuisivat varmaan rakennuspuista, ja minä tiedän, että olen joskus puhunut niistä itsekin). Onko itsesensuuria, jos blogissaan ei uskalla ahdistua joistain rooleista ja poliittisista nippeleistä samaan malliin, kuin ahdistuessaan yhdessä tuttavien kanssa? Puuttuuko tällaisesta kirjoittamisesta vieläkin heittäytymistä?

...

Tässäkin merkinnässä on tapauskollista muistiinmerkitsemisen makua, vaikka ylös raapustettuja ajatuksenkulkujakaan voi olla vaikea tavoittaa enää jälkeen päin. Jos kohta palapelimäisyys on alkavan syksyn teema (eikä vähiten gradun legoarvoituksen takia), älyllisen itsejalostuksen kohdalla voidaan jo puhua pop-kultturiviittauksin Roy Battyn puheista aikaan katoavista hetkistä.

Olipa korkealentoisesti kirjoitettu. Painan taas julkaisunappulaa vain selkärankaheijasteen takia. On se vain niin, että kello yhden jälkeen ei pitäisi enää kirjoittaa.