Lukulamppua ja Ai.:ta muuttaessa meni tovi. Pehmeiden tieteiden edustajilla taitaa olla lähes säännönmukaisesti (joskin tiedän tähänkin poikkeuksia) helvetisti kirjoja. Banaanilaatikoittain, suorastaan. Siinä mielessä ollut ihme, että päädyin lainaamaan W.G.Sebaldia ja Jean Baudrillardia, ja olisin varmaan lainannut enemmänkin, jos en hyvin tietäisi, että ei kuitenkaan ehdi.
Ja mikäs siinä, kirjat ovat hienoja, niiden omistamisessa on kieltämättä jotain erilaista kuin muussa roinassa. Oma hyllyni on suhteellisen vaatimaton ja sietämättömän satunnainen kokoelma, jossa on liikaa huonojakin kirjoja seassa (onhan se häväistys, heittää kirjoja pois, vaikka ehkä pitäisi — Samojedischer Wortschatz. Gemeinsamojedische Etymologien tai Material from Forest Nenets tuskin erityisemmin nousevat tulevaisuudessa käyttökelpoisuudessaan). Mutta ei kai siitä tarvitse huolestua, voihan sitä parannella sitten joskus toiste. Ja en tarkoita tällä mitään bibliofiliaa sellaisena kuin miten se yleensä tulkitaan — kirja ei ole keräilyesine sinänsä, se on käyttöesine. Pokkarit esimerkiksi ovat parhaimmillaan silloin, kun ne ovat hieman kuluneet, nurkat taivuteltu ja niin edespäin — kertoo elämästä. Omiin kirjoihin saa tehdä merkintöjäkin, joskin sitä harrastan itse aika harvakseltaan.
En muista olenko joskus aikaisemminkin pyöritellyt asiaa, mutta etsiessäni Ferdinand de Saussuren Cours de linguistique généralea tai oikeammin sen ruotsinkielistä versiota (Kurs i allmän lingvistik), alleviivautui taas vanha totuus siitä, että Ruotsissa on, osaksi tietenkin laajemman kielialueen takia, enemmän käännöstoimintaa. Tieteellisiä/filosofisia klassikoita saa myös halvassa taskukirjamuodossa (Saussure olisi maksanut about 90 kruunua, mutta painos sattuu olemaan tilapäisesti loppu). Suomessa kun halpoja pokkareita on monista niteistä turha odottaa ja jos painos on loppu, se on loppu, ja voi voi.
Ja mikäs siinä, kirjat ovat hienoja, niiden omistamisessa on kieltämättä jotain erilaista kuin muussa roinassa. Oma hyllyni on suhteellisen vaatimaton ja sietämättömän satunnainen kokoelma, jossa on liikaa huonojakin kirjoja seassa (onhan se häväistys, heittää kirjoja pois, vaikka ehkä pitäisi — Samojedischer Wortschatz. Gemeinsamojedische Etymologien tai Material from Forest Nenets tuskin erityisemmin nousevat tulevaisuudessa käyttökelpoisuudessaan). Mutta ei kai siitä tarvitse huolestua, voihan sitä parannella sitten joskus toiste. Ja en tarkoita tällä mitään bibliofiliaa sellaisena kuin miten se yleensä tulkitaan — kirja ei ole keräilyesine sinänsä, se on käyttöesine. Pokkarit esimerkiksi ovat parhaimmillaan silloin, kun ne ovat hieman kuluneet, nurkat taivuteltu ja niin edespäin — kertoo elämästä. Omiin kirjoihin saa tehdä merkintöjäkin, joskin sitä harrastan itse aika harvakseltaan.
En muista olenko joskus aikaisemminkin pyöritellyt asiaa, mutta etsiessäni Ferdinand de Saussuren Cours de linguistique généralea tai oikeammin sen ruotsinkielistä versiota (Kurs i allmän lingvistik), alleviivautui taas vanha totuus siitä, että Ruotsissa on, osaksi tietenkin laajemman kielialueen takia, enemmän käännöstoimintaa. Tieteellisiä/filosofisia klassikoita saa myös halvassa taskukirjamuodossa (Saussure olisi maksanut about 90 kruunua, mutta painos sattuu olemaan tilapäisesti loppu). Suomessa kun halpoja pokkareita on monista niteistä turha odottaa ja jos painos on loppu, se on loppu, ja voi voi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti