Labour Daytä viettävä Yhdysvallat kuulostaa radioaalloilta ainoastaan pahemmalta - ehkäpä kanavavalintojen kautta, mutta joka tapauksessa. Olen juuttunut kuuntelemaan KDKA:ta, pittsburghilaista Yhdysvaltain vanhinta kaupallista radiokanavaa. Keskusteluohjelma uutisoi George W. Bushin asevoimille suunnatun ylistyspuheen Irakista Ambarin provinssista suorana. Puhe itsessään oli tuttua kauraa, hittisanoineen, toistuvine joukkojentukemisfraaseineen ja sellaisineen - ei mitään epätyypillistä, sellaistahan voi odottaa. Juontaja sitävastoin juuttui ylistämään Irak-politiikkaa, moittimaan demokraattien todellisuudesta vieraantuneisuutta ja poliittista kiipijyyttä. Kaikki lähetyskeskuksessa kuulemma liittyivät Irakin joukkojen hurrauksiin. Kyynel varmaan tirahti silmäkulmaan.
Ehkä nationalistinen diskurssi on yksinkertaisesti voimakkaampi ja banaalimpi, kuin voisi kuvitella - jokin joka tulee jälleen "toistuvana" yllätyksenä aina kun amerikkalaisuudesta yrittää ottaa jonkinlaista otetta.
Viiden miljoonan maa, joka piehtaroi Stasi-kohussa ja Smash Asem-oikeudenkäynneissä ei tietenkään ole sinänsä kovinkaan avara nurkka puhua, mutta vaikuttaisi, että laajuudestaan huolimatta yleisen debatin aihevalikoima on helposti sormin laskettavissa - ainakin tänään lähinnä illegaaleista (ja nyt NAFTAan liittyvistä meksikolaisista rekkakuskeista, jotka vaarantavat tiet, kuten Suomessa venäläiset ikään), ammattiliittojen kusipäisyydestä (Labour day-aihe) ja Irakin sodasta. Ehkä oletettavaa, mutta sotaan keskitytään kuin Vietnamissa ikään. Ei tietenkään tule liioitella, soittajien mielipiteet vaihtelevat ainakin hieman, vaikka protektionismi maailmankaupassa nähtävästi on huudossa. Hylsyksi jäänyt siirtolaisuuslainsäädäntö puhuttaa selvästi vieläkin.
Masentavaa juttua joka tapauksessa, ainakin eurooppalaisesta kuvakulmasta.
Nyt kanavalla siirryttiin suoraan nationalismiin vetoamiseen ("Nationalism is being proud of your country, nationalism is seeing your neighbour working in a job he is proud of."), joten täytyy keskittyä hieman.
Asia on tietenkin hieman monimutkaisempi, koska keskusteluohjelma on konservatiivi-juontaja Kevin Millerin tekosia. Kanava itsessään on CBS:n omistuksessa.
"Red commie loving Vietnamese." "My government - right or wrong." Tss. Korvissa vain helisee. Tekstiä, jota Euroopassa saa kuulla ehkä vain Puolassa Radio Maryjalta.
Ehkä nationalistinen diskurssi on yksinkertaisesti voimakkaampi ja banaalimpi, kuin voisi kuvitella - jokin joka tulee jälleen "toistuvana" yllätyksenä aina kun amerikkalaisuudesta yrittää ottaa jonkinlaista otetta.
Viiden miljoonan maa, joka piehtaroi Stasi-kohussa ja Smash Asem-oikeudenkäynneissä ei tietenkään ole sinänsä kovinkaan avara nurkka puhua, mutta vaikuttaisi, että laajuudestaan huolimatta yleisen debatin aihevalikoima on helposti sormin laskettavissa - ainakin tänään lähinnä illegaaleista (ja nyt NAFTAan liittyvistä meksikolaisista rekkakuskeista, jotka vaarantavat tiet, kuten Suomessa venäläiset ikään), ammattiliittojen kusipäisyydestä (Labour day-aihe) ja Irakin sodasta. Ehkä oletettavaa, mutta sotaan keskitytään kuin Vietnamissa ikään. Ei tietenkään tule liioitella, soittajien mielipiteet vaihtelevat ainakin hieman, vaikka protektionismi maailmankaupassa nähtävästi on huudossa. Hylsyksi jäänyt siirtolaisuuslainsäädäntö puhuttaa selvästi vieläkin.
Masentavaa juttua joka tapauksessa, ainakin eurooppalaisesta kuvakulmasta.
Nyt kanavalla siirryttiin suoraan nationalismiin vetoamiseen ("Nationalism is being proud of your country, nationalism is seeing your neighbour working in a job he is proud of."), joten täytyy keskittyä hieman.
Asia on tietenkin hieman monimutkaisempi, koska keskusteluohjelma on konservatiivi-juontaja Kevin Millerin tekosia. Kanava itsessään on CBS:n omistuksessa.
"Red commie loving Vietnamese." "My government - right or wrong." Tss. Korvissa vain helisee. Tekstiä, jota Euroopassa saa kuulla ehkä vain Puolassa Radio Maryjalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti