.:Ihmisoikeustyöstä:.

Karkeasti arvioiden, mahdollisesti yläkanttiin, kynttilöitä kertyi Bibbanin portaille jotakuinkin kahdeksankymmentä. Pimenevässä syysillassa ne näyttivät hienoilta. Liiassa sentimentaaliudessa on marttyyri-aseman osittaista pahaa makua, mutta kyllä Politkovskaja tietyllä tavalla on antanut kasvot koko länsimaiselle ei-poliittiselle ihmisoikeustyölle Venäjän suhteen. Vähän makaaberia, että baudrillardilaisittain kuviin, mediaan ja ilmaisuun pakkomielteisessä yhteiskunnassa myös oikeamielisten asioiden kanssa on toimittava samoja järjestelmän lainalaisuuksia noudattaen. Ilman ikoneita ja nokkelaa markkinointia asia ei ole merkittävä asia.

Allekirjoitin myös yhden vetoomuksen lapsisotilaiden asemasta ja pari tuenosoitusta - Novaja Gazetalle ja Tshetsenia-seuralle. Kyseenalaista mitä addressit lopulta aikaansaavat, mutta individualismiinsa eristetyn länsimaisen ihmisen voimattomuuden tunnetta ja lamaannusta vastaan on tehtävä jotain edes henkilökohtaisella tasolla rohkaisevaa - niin latistava kuin dualismi julkisen ja yksityisen välillä onkin.

Ehkä Amnestyn toimintaa voisi lähentyä tulevaisuudessa myös aktiivisemmassa roolissa - tietyllä tavalla koko organisaatio tuntuu minulle hyvin läheiseltä. Oli mukavaa kuulla, että jäsenmäärät ovat aktiivisen feissaamisen ansiosta kovassa kasvussa. Jo järjestön aktiivinen rooli kansainvälisessä mediassa rohkaisee ja saa sentään luotua jotain toivoa. Sopisi toivoa, että Suomikin jaksaisi kuunnella, että totaalikieltäytyjä-asialle tehtäisiin jotain, se vasta groteski tahra lintukodon kilvessä onkin.