maanantai 8. lokakuuta 2007

.:Publikum:.

Tänään luin Habermasia (en tosin kovin pitkälle) ja puuhailin muutakin. Tekemättömät työt kyllä hiljalleen alkavat painaa niskassa, mutta yleensä sellainen stressi vain johtaa kovaan voivotteluun, eikä juuri mihinkään muuhun. No ehkä artikkeleita ehtii selaamaan vielä nyt yötä kohden ja kirjoittamaan ehkä jotain aamulla. Täytyisi aikaistaa heräämistä, mutta yöpuurtaminen (tai vaihtoehtoisesti tyhjäntoimittaminen) ei oikein sovi tähän yhtälöön. Protestantit kai laatisivat tiukkoja aikatauluja.

Habermasista, jo suhteellisen alkuvaiheessa on huomannut muutamia aika selkeitä viitteitä siitä mihin kritiikki ajattelijassa kohdistuu, jos unohdetaan, että palautteen muistava lukutapa ei ole noita parhaita mahdollisia. Rakenteen tietyt periaatteet omaksuneen kirjoittajan teksti ei ole mitenkään helposti erotettavissa modernin rakenteista, ja siksi täytyy jatkuvasti punnita mikä tässä on osoitetusti ongelmallista. Jännittäväksi jää paksun kirjan lopussa oleva Habermasin myöhäisempi "esipuhe", joka vastaa ehkä osaan tästä kritiikistä, mutta sitä ei (suomentajan mukaan) voi oikeastaan lukea tuntematta mistä puhutaan. Saa nyt nähdä, jääneekö pelkäksi ilmaan heitetyksi kokeelliseksi lukuprojektiksi. Habermasin julkisuus-ruodinnan voisi kuitenkin olevan jotain sellaista, mikä olisi keskustelun pääpiirteiden tuntemisen kannalta hyvä olla luettuna.

Tai ehkä kritiikki tai yleensä nuiva suhtautuminen kirjoittajaan asettaa oikeastaan koko lukemisen hankalaan välikäteen. Tunnettu ajattelija, jota on mätkitty puolilta jos toisiltakin tuntuu kirjoittajanlahjoistaan ja kiinnostavuudestaan huolimatta jotenkin etäiseltä - asia johon ei kiinnittäisi sen suurempaa huomiota (tai kiinnittäisi, mutta ei kiinnittyisi), jos kyseessä olisi joku tuntemattomampi historiasta kirjoittava suuruus. En tietenkään vielä ole lähelläkään sitä uutta mitä Habermas tuo keskusteluun (tai silloiseen keskusteluun) ja mitä uutta hän ehdottaa mediashowlavan tilalle.

Kiinnostaisi tietää kuinka ankarasti kääntäjät itse fanittavat kohdekirjoittajiaan. Käännetäänkö vain siksi, että pidetään? Työläiden ja paksujen klassikoiden kääntäminen ei voi olla kuin kutsumusammatti. Huomaa kuitenkin jälleen, että suomentaminen luo tiettyjä lukukuvioita - tuskin olisi edes harkinnut asiaa, jos teos olisi luettavana vain englanniksi (saati saksaksi).

Ei kommentteja: