Eilen ei enää jaksanut kirjoittaa kotiin tullessa, joskus puoli seitsemän aikaan nimittäin. Mutta nyt kaikki näyttää hyvältä (yllättävää kuinka paljon piilevää luovuutta paniikki potkii esiin), enää muutama juttu ja saa taas valua kohden normaalimpaa unirytmiä. Puhumattakaan itsekeskeisesti hyödyttävistä asioista. Ja se on hyvä se.
Aloitin eilen hetken mielenhäiriössä lukemaan uudelleen Heideggerin Olemista ja aikaa. Ei välttämättä huono veto, sillä nyt se sujuu paljon paremmin. Helvetin hitaasti, mutta sujuupa kuitenkin, tai ainakin ymmärryksen taso on aikaisempaa parempi. Läpiluvulla ja pienellä selityksellä järkäleen tarkoitus on valottunut paljon paremmin. Itseasiassa on ihan järkyttävän selvää jo johdannon kannalta, että eksistentialistit vain lukivat Heideggeriä oman tulkintansa kautta. Mitäköhän H. ajatteli Camus'ta? Se, kuinka kauan uudelleenlukuprojektiin saa tuhrattua aikaa matalalla prioriteetilla on arvoitus, puhumattakaan pääseekö koskaan loppuun.
Joka tapauksessa, tämä sunnuntai on harmaudestaan ja sekavista unirytmeistä huolimatta varsin päätä selkeyttävä.
Aloitin eilen hetken mielenhäiriössä lukemaan uudelleen Heideggerin Olemista ja aikaa. Ei välttämättä huono veto, sillä nyt se sujuu paljon paremmin. Helvetin hitaasti, mutta sujuupa kuitenkin, tai ainakin ymmärryksen taso on aikaisempaa parempi. Läpiluvulla ja pienellä selityksellä järkäleen tarkoitus on valottunut paljon paremmin. Itseasiassa on ihan järkyttävän selvää jo johdannon kannalta, että eksistentialistit vain lukivat Heideggeriä oman tulkintansa kautta. Mitäköhän H. ajatteli Camus'ta? Se, kuinka kauan uudelleenlukuprojektiin saa tuhrattua aikaa matalalla prioriteetilla on arvoitus, puhumattakaan pääseekö koskaan loppuun.
Joka tapauksessa, tämä sunnuntai on harmaudestaan ja sekavista unirytmeistä huolimatta varsin päätä selkeyttävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti