Tänään on näköjään kulunut vuosi venäläisen toimittaja Anna Politkovskajan murhasta. Kirjoitin silloin satunnaisiin muistiinpanoihini:
"Voin oikeasti fyysisesti pahoin, kun kuulin, että Anna Politkovskaja on murhattu.
Olen kerännyt teoksen "Toinen Tshetshenian Sota" väliin lehtileikkeitä, jotka liittyvät alueeseen. En olisi uskonut joutuvani laittamaan sinne väliin sitä artikkelia, jonka huomenna joudun saksimaan irti Helsingin Sanomista."
Aika dramaattista ehkä, mutta kovin lähellä muistikuviani asiasta näin vuodenkin jälkeen. Ehkä se johtui siitä, että oli kirjoittajaa joskus lukenut, ja oikeastaan ollut ihmeissään, että sillä tavalla kirjoittava ihminen yleensä on hengissä. Yksi kerrallaan väliin leikellyistä Mashadovin ja Basajevin kuolinuutisista muodostui jatkoseuranta aiheeseen, mutta en tosiaankaan olettanut, että viimeinen (?) artikkeli olisi uutinen kirjan kirjoittajan kuolemasta.
Ehkä menen tänään seuraamaan Amnesty Internationalin järjestämää tilaisuutta. Helsingin Sanomien sunnuntailiitteen Venäjä-artikkelit kyllä rohkaisevat tekemään niin.
"Voin oikeasti fyysisesti pahoin, kun kuulin, että Anna Politkovskaja on murhattu.
Olen kerännyt teoksen "Toinen Tshetshenian Sota" väliin lehtileikkeitä, jotka liittyvät alueeseen. En olisi uskonut joutuvani laittamaan sinne väliin sitä artikkelia, jonka huomenna joudun saksimaan irti Helsingin Sanomista."
Aika dramaattista ehkä, mutta kovin lähellä muistikuviani asiasta näin vuodenkin jälkeen. Ehkä se johtui siitä, että oli kirjoittajaa joskus lukenut, ja oikeastaan ollut ihmeissään, että sillä tavalla kirjoittava ihminen yleensä on hengissä. Yksi kerrallaan väliin leikellyistä Mashadovin ja Basajevin kuolinuutisista muodostui jatkoseuranta aiheeseen, mutta en tosiaankaan olettanut, että viimeinen (?) artikkeli olisi uutinen kirjan kirjoittajan kuolemasta.
Ehkä menen tänään seuraamaan Amnesty Internationalin järjestämää tilaisuutta. Helsingin Sanomien sunnuntailiitteen Venäjä-artikkelit kyllä rohkaisevat tekemään niin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti