Hieman pää tuntuu tyhjältä (selittänee hieman tämänkin merkinnän väistämätöntä harhailevuutta), mutta yritän silti saada jotain aikaan. Syytä kai olisikin.
Postmodernikot relevanttina aineistona ovat tainneet tulla tiensä päähän, niin kiinnostavia kuin heidän teoriansa ovatkin. Lähinnä viittaan Baudrillardiin ja Žižekiin. Molemmat ovat syyskuun tapahtumien kommentaattoreina ajatuksia herättäviä - B. hyperreaalisuudessaan ja Z. katastrofiviittauksineen (tästä kirjoitti se salaliittoteorioiden ja fiktiokirjallisuuden yhteyttä tutkinut tyyppi, mutta olen hukannut hänen nimensä jonnekin). Mutta Baudrillard on yksinkertaisesti liian inkoherentti (ainakin Lopun illuusiossa) ja Žižekiin koskemiseen minulla ei ole pätevyyttä, koska minulla ei ole minkäänlaista ymmärrystä Lacan-johdannaisesta psykoanalyyttisesta tulokulmasta (!). Ehkä molemmat pop-postmodernistit voisi laarittaa johonkin kuriositeettipätkään, ja jättää silleen. Että kaikenlaista sitä kirjoitellaankin.
Ehkä pitäisi, noin hyödyttömänä lukemisena, hankkia jostain käsiin ranskalaisen arrogantti-filosofin Bernard-Henri "God is dead but my hair is perfect" Lévyn American Vertigo, niin saisi hieman perspektiiviä toisenlaiseenkin eurooppalaiseen ajattelutapaan (vaikka olenkin Tocquevillessä edelleen sivulla 72 tai vastaavaa). Aiheesta voisi saada kirjoitettua jotakin. Harmittaa, kun ei tullut leikattua sitä kommentoinutta HS:n artikkelia talteen.
Postmodernikot relevanttina aineistona ovat tainneet tulla tiensä päähän, niin kiinnostavia kuin heidän teoriansa ovatkin. Lähinnä viittaan Baudrillardiin ja Žižekiin. Molemmat ovat syyskuun tapahtumien kommentaattoreina ajatuksia herättäviä - B. hyperreaalisuudessaan ja Z. katastrofiviittauksineen (tästä kirjoitti se salaliittoteorioiden ja fiktiokirjallisuuden yhteyttä tutkinut tyyppi, mutta olen hukannut hänen nimensä jonnekin). Mutta Baudrillard on yksinkertaisesti liian inkoherentti (ainakin Lopun illuusiossa) ja Žižekiin koskemiseen minulla ei ole pätevyyttä, koska minulla ei ole minkäänlaista ymmärrystä Lacan-johdannaisesta psykoanalyyttisesta tulokulmasta (!). Ehkä molemmat pop-postmodernistit voisi laarittaa johonkin kuriositeettipätkään, ja jättää silleen. Että kaikenlaista sitä kirjoitellaankin.
Ehkä pitäisi, noin hyödyttömänä lukemisena, hankkia jostain käsiin ranskalaisen arrogantti-filosofin Bernard-Henri "God is dead but my hair is perfect" Lévyn American Vertigo, niin saisi hieman perspektiiviä toisenlaiseenkin eurooppalaiseen ajattelutapaan (vaikka olenkin Tocquevillessä edelleen sivulla 72 tai vastaavaa). Aiheesta voisi saada kirjoitettua jotakin. Harmittaa, kun ei tullut leikattua sitä kommentoinutta HS:n artikkelia talteen.
Koko tutkielmaprojektista pitäisi joskus kirjoittaa systemaattinen blogimerkintä (nimenomaan blogi, koska tähän kirjoittaminen on toisinaan vähintäänkin terapeuttista - olisipa tässä alaviitetoiminto, niin ei tulisi niin paljon sulkulauseita), jos vaikka saisi ajatuksiaan hieman paremmin järjestykseen. Nyt tuntuu olevan välillä pallo hukassa koko homman kanssa. Tyypillistä epäjärjestelmälliselle työskentelytavalleni.
...
Tekisi tänäänkin mieli mennä katsomaan Lars von Trierin komediaa, joka liittyy Rakkautta & Anarkiaa-sarjaan Thaliassa, mutta täytynee jättää väliin - eilinen kun ei elintasoteemassaan tullut kovinkaan halvaksi reissuksi. Ei silti, mukavaahan se silti oli, vaikka jazz-baarissa joku heittelikin tuoppia ravintolasalin poikki, niin että olutpisarat vain sinkoilivat kasvoille. Ehkä jään vain kotiin katsomaan Toriäijän lainaamia Jarvoja. Jos malttaa olla aloillaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti