W.G.Sebaldin Unrecounted (Unerzählt) oli aika mukava junalukeminen tässä taannoin, lyhyitä haikumaisia toteamuksia. Olisivat tietenkin saattaneet olla autenttisempia saksaksi, mutta kääntäjän alkutilityksestä päätellen vaivaa on nähty kummasti.
They say
that Napoleon was colour-blind
& blood for him
as green as
grass
that Napoleon was colour-blind
& blood for him
as green as
grass
Säkeitä säestävät Jan Peter Trippin litografiat — realismiin (eräänlaiseen) pyrkivät muotokuvat, joista on rajattu laatikoita, joista vain silmät paistavat. Mielenkiintoinen formaatti jo typografisestikin, kun tämän vielä yhdistää siihen, että kirja on ladottu niin sanotusti "landscape"-muotoon, perinteisen "portraitin" sijaan (en tiedä miten terminologiaa käytetään oikein, enkä jaksa kaivaa referenssikirjallisuutta). Erilaista, mitä halpapokkariversioilta (Penguin) odottaisi.
In deepest sleep
a Polish mechanic
came & for a
thousand silver dollars made me
a new perfectly
functioning head
a Polish mechanic
came & for a
thousand silver dollars made me
a new perfectly
functioning head
Aloitin myös toisen proosallisen Sebaldin, The Emigrantsin. Sitä nyt noin puoleen väliin lukeneena voi sanoa, että kirjailijan tyyli taitaa olla löytynyt — viileän etäinen kerronta, joka kuitenkin miellyttää surumielisyydessään. Muistuttaa jotenkin Max Richterin levystä Memoryhouse. Vanhan, hieman ruostumaan päässeen Euroopan melankoliaa. Aiheesta enemmän sitten kuin kirja on lopussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti