Lyhyesti, maistraatti oli pikainen ja vahvisti eroamisen - olen siis nyt oikeasti uskontokunnaton. Ainoa, mikä jää harmittamaan, on harhaanjohtava ylpeys siitä, että kuului Suomen vanhimpaan seurakuntaan. Mutta, se siitä. En oikeasti ole viime aikoina koskaan ajatellut koko uskonkysymystä, mutta Husserlin fenomenologia vain pönkittää agnostistista piittaamattomuutta uskonnosta rakenteena, jonka metafyysinen ulottuvuus on täysin yhdentekevää.
Kuulostaapa tuo siltä, että haluaisin jotenkin tarrautua ajatukseen jumalan olemassaolon mahdollisuudesta. Pikemminkin päin vastoin.
Kuulostaapa tuo siltä, että haluaisin jotenkin tarrautua ajatukseen jumalan olemassaolon mahdollisuudesta. Pikemminkin päin vastoin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti