.:Päivittäistä:.

Osittain itseaiheutettu kiire ei ota helpottaakseen.

Tämä päivä kului laukaten pitkin kaupunkia, paperia siirrellen ja kirjaston kirjoja uusien. Luulisi, että tällaisetkin asiat voisi hoitaa internetissä. Kasautumista ei vähennä se, että tajusin vasta tänään, että huomiseksi pitää olla valmistettuna alustus artikkeliin Leopold von Rankesta. Onni ja autuus, että artikkeli ei ole sieltä historianfilosofian vaikeimmasta päästä. Von Rankea käy oikeastaan vähän sääliksi, hänen teististä irtautumistaan objektiivisuuden vaatimukseen tunnutaan tulkitsevan kovin kieroutuneesti - paiseisen historisismin perustajan lähtökohta sentään tuntuu aukeavan paremmin artikkelin jälkeen. Kyse onkin Hegelin historian lainalaisuuksien ja historiallisen empirismin rejektiosta siksi, että Jumalan suunnitelma on löydettävä, mutta ei saa juuttua yksityiskohtiin. Ei se objektiivisuutta (huomatkaa, en sano objektivismia, koska se viittaisi jenkkilibertaarien lemmikkiin Ayn Randiin, josta ehkä joskus toiste enemmän. Tiedän hänestäkin liikaa.) pelasta, mutta tekee siitä viisastelua inhimillisempää. Jotenkin tämä on kiinnostavaa jo sen valossa, että kuten Ju. joskus totesi, von Rankesta on tehty kyllä historisismin perkele, joka ei oikeastaan edusta enää edes itseään.

Tänään on muuten Michel Foucaultin syntymäpäivä. Sitä kunnioittaen uusin, enkä palauttanut nidettä Foucaltin esseitä. Vahingossa lainasin myös Julia Kristevaa, ehkä siitä voisi repiä jotain pinnallista sitaattia toiseuskysymykseen (jota gradussa ilmentää kaikkien muiden kuin amerikkalainen ytimellinen Toiseus suhteessa siihen mitä amerikkalaisuus määrittelemättömyydessään kuitenkin tietyllä tapaa on). Jos kehtaa.

No, mutta riittävästi tältä erää, takaisin taiton pariin.