sunnuntai 14. lokakuuta 2007

.:Romahduksia ja jalkapallo:.

Koko grafiikan tekeminen ei onnistu nyt ollenkaan. Pahinta on se, että huomasin kauhukseni suurimman osan työkaluista (siis musteet ja terät) hukkaantuneen jonnekin (tai tiedän minne, mutta en jaksa ajatella sitä juuri nyt) — ja ilman käsin piirrettyjä elementtejä kuvien tekeminen on todella stressaavaa. Ei tällaisiin pitäisi lupautua. Ei koskaan pidä lupautua mihinkään, mihin rahkeet eivät oikeastaan lopulta riitä. Uppoavan veneen yleensä pelastaa jokin, ja onhan tässä vielä aikaa — ainakin keksiä itselleen hyvä pseudonyymi.

...

Tai jos ei pakottaisi, vaan miettisi muita asioita. Kuuntelisi Charlotte Gainsbourgia ja katselisi ulos ikkunasta. Hyviä sijaistoimintoja aina toisinaan. (Tästä on tulossa ihan välimerkintäinen itsestäkirjoittamisblogi).

...

Jalkapallon seuraaminen radiosta ei ollut ihan niin hienoa, kuin ajatuksen itsensä nostalgisoiva sävy antaisi olettaa. Kokemuksen puutteesta tai terminologian vajeessa peliä oli hankala seurata, puhumattakaan että sitä pätkittiin jatkuvasti uutisilla ja säätiedotuksilla. Eikö sellaisesta olisi joskus aikaisemmin noussut isompikin häly? Selostajaakin yskitti koko ajan. Ja pelikin oli tylsä (jalkapallo jostain syystä kovin usein on — ehkä se ei olekaan niin hyvä penkkiurheilulajivalinta kun joskus kuvittelin).

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Peli oli kyllä tosi tylsä, itse onnistuin samalla jopa tekemään hakuja kirjastotietokantoihin. Se hyvä puoli radiossa telkkariin verrattuna on :)

-J. kirjoitti...

Totta. Itse yhdistin myös jossain vaiheessa (siis ottelun aikana, kyllästyttyäni hieman) televisiota ja radiota katsomalla toisella silmällä Peltirumpua televisiosta.

Telmu kirjoitti...

Aika kulkee. Olet sitten päättänyt ryhtyä seuraamaan jalkapalloa.

Terve tuloa kerhoon.

-J. kirjoitti...

Syytän kyllä seuraamisen aloittamisesta sosiaalistumista, mutta onhan jalkapallo eittämättä urheilulajien kuningas.