Jacques Tatin toinen, varhaisempi seikkailu Les Vacances de Monsieur Hulot (raflaavasti Riemuloma Rivieralla, 1955) häviää hieman aikaisemmin kommentoimalleni Enoni on toista maata-komedialle. Ehkä siksi, ettei Riemuloma Rivieralla sisällä samalla tavalla kantavaa teemaa komedian ympärillä kuin seuraajansa kulutuskulttuuri-iva.Tämä ei tietenkään tarkoita, että Riemuloma Rivieralla olisi huono — päinvastoin, herra Hulotin tahattomasti aiheuttama kaaos lomavieraita täynnä olevassa täyshoitolassa on hauskaa katsottavaa. Dialogi puuttuu totta kai lähes täysin, mutta huumori on silti asteen verran monimutkaisempaa kuin sellaisissa Slapstick-huumorin varhaisemmissa esimerkeissä kuten Ohukainen ja Paksukainen. Kun herra Hulot jää vangiksi keskeltä taittuvaan kanoottiin saavutetaan kyllä jotakin ajattoman absurdia.
Tai ehkä "monimutkaisuus" tai vastaava viehätys piileekin siinä jossakin, mikä tekee herra Hulotista ja hänen seikkailuistaan niin periranskalaista. Piippu ja René Artoisista muistuttava vartalotyyppikö? Vai mustavalkoisestakin elokuvasta hönkivä eteläisen Ranskan auringonpaiste? Oman osansa taitaa myös olla 1950-luvun hilpeämmän elokuvalajin tyylillisillä valinnoilla — aina elokuvan mainosjulisteita myöden (kuvassa, lähteenä Wikipedia).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti