Hieman hidastempoisia päiviä, on niin kuuma — tai oikeastaan vain hikisen painostavaa — ettei jaksa keskittyä tärkeiden asioiden kirjoittamiseen. Luen hyvin hitaasti Günter Grassin elämäkerrallista Sipulia kuorimassa — Grassin lapsuus Danzigissa tuo vähintäänkin mieleen Umberto Econ populaarikulttuurillisesti virittyneemmän Kuningatar Loanan arvoituksellisen liekin, vaikka Eco onkin viisi vuotta nuorempi (ja siksi kai vältti sodankin). Natsit toisaalla, fasistit toisaalla — samaa tematiikkaa. Mahtaakohan seuraava sukupolvi osata kirjoittaa jännittäviä elämäkertoja? Viittaus ei siis ole siihen, että natsit tai fasistit (tai risiiniöljy) olisivat vaatimus mielenkiintoiselle elämäkerralle.
Hauskintahan tietenkin kaikessa on, etten ole oikeastaan koskaan saanut kunnolla luettua Günter Grassin kirjallista tuotantoa. Peltirummunkin nähnyt vain elokuvana. Mutta ehkä elämäkerta motivoi sitten paikkaamaan aukot kirjailijan kohdalla.
Katsoisikohan tänään kirjaston elokuvia (Kieślowskia? Polanskia? Tatia?) vai Teeman venäläistä minisarjaa Mihail Bulgakovin teoksen Saatana saapuu Moskovaan tiimoilta (jonkun mukaan trenditietoisten idioottien venäläinen klassikko, en muista mihin pohjautuen)? Jälkimmäinen oli ainakin ensimmäisen jakson perusteella varsin taidokkaasti tehty, kuten nämä venäläiset sarjat klassikoista kai yleensä. Ensimmäisestä sanottakoon, ettei kirjastosta edes kehtaa lainata muuta kuin "klassikkoelokuvia".
Tämäkin blogi hyötyisi kieliopin ja lauserakenteiden paremmasta tarkastelusta. Taaksepäin lukiessa omasta tekstistään nimittäin huomaa kummallisia ajatusvirheitä ja äkillisiä katkoksia. Sanojakin puuttuu sieltä täältä. Mutta harvemmin sellaisia jaksaa jälkikäteen korjata. Ehkä tekstien läpilukeminen ennen "publish post"-painikkeen naksauttamista auttaisi, välttyisi saamasta yleisön silmissä kömpelön kirjoittajan leiman.
Hauskintahan tietenkin kaikessa on, etten ole oikeastaan koskaan saanut kunnolla luettua Günter Grassin kirjallista tuotantoa. Peltirummunkin nähnyt vain elokuvana. Mutta ehkä elämäkerta motivoi sitten paikkaamaan aukot kirjailijan kohdalla.
...
Katsoisikohan tänään kirjaston elokuvia (Kieślowskia? Polanskia? Tatia?) vai Teeman venäläistä minisarjaa Mihail Bulgakovin teoksen Saatana saapuu Moskovaan tiimoilta (jonkun mukaan trenditietoisten idioottien venäläinen klassikko, en muista mihin pohjautuen)? Jälkimmäinen oli ainakin ensimmäisen jakson perusteella varsin taidokkaasti tehty, kuten nämä venäläiset sarjat klassikoista kai yleensä. Ensimmäisestä sanottakoon, ettei kirjastosta edes kehtaa lainata muuta kuin "klassikkoelokuvia".
...
Tämäkin blogi hyötyisi kieliopin ja lauserakenteiden paremmasta tarkastelusta. Taaksepäin lukiessa omasta tekstistään nimittäin huomaa kummallisia ajatusvirheitä ja äkillisiä katkoksia. Sanojakin puuttuu sieltä täältä. Mutta harvemmin sellaisia jaksaa jälkikäteen korjata. Ehkä tekstien läpilukeminen ennen "publish post"-painikkeen naksauttamista auttaisi, välttyisi saamasta yleisön silmissä kömpelön kirjoittajan leiman.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti