.:Ich hatte ein Wort:.

Vaikka yhtye on kokenut monta muutosta, toisesta toiseen, kokeellisesta kolinasta helpompaa kohden - ei silti, Einstürzende Neubauten ei tuota pettymystä. Alles wieder offen on aivan yhtä hieno tuotos kuin varhaisemmatkin. Olisi kyseenalaista, jos sortuvien uudisrakennusten instituutio joskus pettäisi (!). Mitään selkeää sanomaa sanoituksista ei voi löytyä, ja kappaleetkin heittelehtivät aikaisemman tavoin Stella Marisin kaltaisista aina Was Ist Istin sielunsisariin. Uudessa tuotannossa tosin Stella Maris-osuus korostuu kovasti (Nagorny Karabach, Ich hatte ein Wort), mutta nopeat kolinat ovat silti hallinnassa (etenkin Weilweilweil ja Let's do it a Dada!).

Alles was du lernst ist doch nur rückwärts parken
Lass dir nicht von denen raten
die ihren Winterspeck der Möglichkeiten
längst verbraten haben.

Tosin lukuunottamatta Weilweilweiliä, vielä ei ole löytynyt rinnakkaisia Die Interimsliebendenille, Was Ist Istille, Reduktille, Befindlichkeit des Landesille ja Pelikanolille. Huippulevynä säilyy edelleen Ende Neu, mutta onhan niitä, Neukkarien, uralle siroteltuna noita erinomaisia kappaleita jotka jo pitkän uran perspektiivistä katsottuna tekevät yhtyeestä minulle sen kaikkein parhaan koskaan olleen ja olevan. Jos musiikki ei olisi Lingua Francan tavoin käyttäytyvän englannin dominoimaa, olisi tämänkin yhtyeen tarina ollut kovin erilainen.

Edit: Onhan siinä pirulaisessa yhteensitova teema, vain samalla tasolla kuin yleensäkin.

Warum hast du mich verlassen?
Ich halt dagegen, brüll' jede Welle einzeln an:
Bleibst du jetzt hier?
Bleibst du jetzt hier?
Bleibst du jetzt hier, oder was?

Järkyttävää musiikkifanitusta - en minä yleensä - mutta menköön nyt.