Oikeastaan yritin mennä nukkumaan, mutta ei näytä onnistuvan, joten kirjoitetaan sitten loppuun luetusta Kaminerin Schönhauser Alleesta.
Kirjoittajan lyhyet kertomukset, jotka voisi hyvin kuvitella jonkin maahanmuuttajalehden sivuille, tekisivät hyvää joillekin nykysuomalaisille kulttuurien sekoittumista vastustaville. Itäisessä Berliinissä kulttuurit kohtaavat toisensa, eivät ongelmattomasti, mutta kuitenkin kommelluksiin ymmärtäväisesti suhtautuvan asennoitumistavan kautta mutkattomasti. Kurdi myy kanakebapia PKK:n vallankumous mielessään, aasialaiset friteeraavat kaikki ruokansa ja venäläisten sukujuhlat hajottavat asunnot alkutekijöihinsä. Kaikki tapahtuu saksalaisen markkinatalouden keskellä, etnisten ravintoloiden vieressä seisoo Burger King ilmaisine pahvikruunuineen ja kauppakadun ostoskeskus on täynnä kulutusyhteiskunnan tingeltangelia. Ongelmat ovat kaikilla sopivan arkisia - naishuolia, työhuolia, uuden kulttuuriympäristön ymmärrysongelmia. Kukaan suurkaupungissa, ainakaan siirtolaisyhteisöissä, ei tunnu eristäytyvän yksin omaan asuntoonsa neljän seinän sisään viihde-elektroniikkansa keskelle. Onkohan tässä nyt jotain sellaista kiez-henkeä, jollaista ei (mahdollisesta idealisoinnista huolimatta) voisi oikeastaan kuvitella omaan kotimaahansa.
Viihdyttäviä tarinanpätkiä joka tapauksessa, ne muutamalla kerralla putkeen lukemalla tosin taisin tehdä niiden teholle jonkinasteista hallaa.
Kirjoittajan lyhyet kertomukset, jotka voisi hyvin kuvitella jonkin maahanmuuttajalehden sivuille, tekisivät hyvää joillekin nykysuomalaisille kulttuurien sekoittumista vastustaville. Itäisessä Berliinissä kulttuurit kohtaavat toisensa, eivät ongelmattomasti, mutta kuitenkin kommelluksiin ymmärtäväisesti suhtautuvan asennoitumistavan kautta mutkattomasti. Kurdi myy kanakebapia PKK:n vallankumous mielessään, aasialaiset friteeraavat kaikki ruokansa ja venäläisten sukujuhlat hajottavat asunnot alkutekijöihinsä. Kaikki tapahtuu saksalaisen markkinatalouden keskellä, etnisten ravintoloiden vieressä seisoo Burger King ilmaisine pahvikruunuineen ja kauppakadun ostoskeskus on täynnä kulutusyhteiskunnan tingeltangelia. Ongelmat ovat kaikilla sopivan arkisia - naishuolia, työhuolia, uuden kulttuuriympäristön ymmärrysongelmia. Kukaan suurkaupungissa, ainakaan siirtolaisyhteisöissä, ei tunnu eristäytyvän yksin omaan asuntoonsa neljän seinän sisään viihde-elektroniikkansa keskelle. Onkohan tässä nyt jotain sellaista kiez-henkeä, jollaista ei (mahdollisesta idealisoinnista huolimatta) voisi oikeastaan kuvitella omaan kotimaahansa.
Viihdyttäviä tarinanpätkiä joka tapauksessa, ne muutamalla kerralla putkeen lukemalla tosin taisin tehdä niiden teholle jonkinasteista hallaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti