Kaunaisena vasemmistolaisena olen luonut epäileviä silmäyksiä uutta verkkolehteä Uutta Suomea kohtaan (en linkitä, koska sivusto elää vierailuilla). Edustaahan se sinänsä jo lähtökohdaltaan uudenlaista mediaa - pelkästään verkkojulkaisuna ilmestyvää lehteä, joka ainakin vanhan Uuden Suomen tuntien tarjoaa oikeistolaista mielipidettä oikeistolaisille ihmisille. Ja oikeistohan tulee ymmärtää moniäänisenä ryhmänä, johon eivät kuulu pelkästään talousliberaalit (jotka useimmiten jakavat tietyn vasemmistolaisen joukon arvopohjan noin sosiaalisten vapauksien puolella). Silmiini tarttunut Erkki Toivasen artikkeli islamista viittaisi kuitenkin siihen, että ainakin joltain osin kyse on kaksinaisesta amerikkalaistyyppisestä arvoliberaaliuden kaapuun pukeutuvasta konservativismista, jonka lähtökohtana on toiseuden varaan perustuva kulttuurillinen essentialismi - ja vakaa usko oman arvopohjan järkkymättömään oikeamielisyyteen. Tai ehkä tulkitsen Toivasta vain väärin, koska hän ei erityisemmin vaivaudu erottelemaan "islamismin" ja "islamin" välistä eroa, ainakaan niin paljon, että kommentoijat sitä erityisemmin huomioisivat.
Hämmentävää tietenkin on se, että tekstin on kirjoittanut lähinnä Dianan hautajaisista ja Englannin kirjeenvaihtajana tutuksi tullut Toivanen. Eipä ole miestä juuri poliittiselle kartalle asettanutkaan. Saudi-Arabian edustajalta vaikeiden kysymyksien vastauksia peräävälle Toivaselle voisi todeta, kenties hieman ihmetellenkin, eikö hän tosiaankaan tiedä, että länsimaisten lehdistötapaamisten (esimerkiksi Yhdysvalloissa) kysymykset ovat kovin usein samalla tavalla rajoitettuja. Ja niin sitä vain eurooppalaistenkin kaupunkien keskustat tyhjennetään poliisivoimin mieltään osoittavasta roskasakista, kun B. nuorempi tulee visiitille.
Islamista tehdyissä yleistämisissä pelataan tietyllä tavalla vaarallista peliä, koska kysymys ei ole mistään yhdenmukaisesta prosessista, jota voitaisiin kommentoida jollakin pintatasolla - tuntuu, ettei kovinkaan monella kirjoittajalla ole riittävää asiantuntemusta kommentoida koko aihetta mitenkään syvällisesti. En väitä, että minullakaan olisi, mutta jos arvostettu toimittaja kuten Toivanen onnistuu tekemään tuommoisenkin määrän Huntingtonmaisia yleistyksiin perustuvia nolla-argumentteja, joista olisi selvitty jo tavaamalla muutama Jaakko Hämeen-Anttilan kirja kannesta kanteen, voi vain olettaa, ettei oikeastaan ole olemassa mitään halua ymmärtää sitä paljon puhuttua toiseutta. On vain essentialistiset kulttuurimielteet, joita pönkittää jo se, että on mahdotonta problematisoida omaa kulttuuriaan - käsitteenä jo nollatasoa edustavaa "länsimaista kulttuuria". Mitä hemmettiä sekin oikeastaan näille ihmisille tarkoittaa, paitsi ehkä jotain kryptistä litaniaa sekularismista, sianlihasta ja valistusarvoista - ja jota vastaan asettuu barbaariseksi mielletty islamismi, joka on oikeastaan vain ideologinen iskufraasi vailla historiallista ja geopoliittista taustaa. Selittämätön, koska sen avaaminen johtaisi kohtalokkaisiin ongelmiin koko esitetyssä mielipiteessä.
Jotenkin kaikki tuntuu nivoutuvan Samuel Huntingtonin jo paradigmankaltaisuutensa takia ajatuksellista väkivaltaa tekevään kulttuurien tai oikeammin arvojen yhteentörmäyksen teoriaan. Sehän on jo aikoja sitten pätevästi kumoon puhuttu teoria, eikö ihmisillä tosiaan ole aikaa seurata keskustelua, johon haluavat kovasti osallistua? Koska keskustelu internetissä yleensäkin on mitä on, ei tätä hurraa-henkistä occidentin palvontaa vastaan käy väittäminen minkään argumenttitason purkamisen kautta, vaan niskaansa saa väistämättä syytöksiä todellisuudentajun puutteesta. Anekdootti, tuo internetin luuvitosen vastine.
Ei silti, jäihän tämäkin kirjoitus aika metatasolle. Mutta jääköön, aihepiiriin ei jaksa puuttua liikoja, koska sen tietää jo etukäteen olevan todellinen musta aukko, hankala diskurssi metelin saastuttamassa ympäristössä. Se siitä, ei enempää.
Hämmentävää tietenkin on se, että tekstin on kirjoittanut lähinnä Dianan hautajaisista ja Englannin kirjeenvaihtajana tutuksi tullut Toivanen. Eipä ole miestä juuri poliittiselle kartalle asettanutkaan. Saudi-Arabian edustajalta vaikeiden kysymyksien vastauksia peräävälle Toivaselle voisi todeta, kenties hieman ihmetellenkin, eikö hän tosiaankaan tiedä, että länsimaisten lehdistötapaamisten (esimerkiksi Yhdysvalloissa) kysymykset ovat kovin usein samalla tavalla rajoitettuja. Ja niin sitä vain eurooppalaistenkin kaupunkien keskustat tyhjennetään poliisivoimin mieltään osoittavasta roskasakista, kun B. nuorempi tulee visiitille.
Islamista tehdyissä yleistämisissä pelataan tietyllä tavalla vaarallista peliä, koska kysymys ei ole mistään yhdenmukaisesta prosessista, jota voitaisiin kommentoida jollakin pintatasolla - tuntuu, ettei kovinkaan monella kirjoittajalla ole riittävää asiantuntemusta kommentoida koko aihetta mitenkään syvällisesti. En väitä, että minullakaan olisi, mutta jos arvostettu toimittaja kuten Toivanen onnistuu tekemään tuommoisenkin määrän Huntingtonmaisia yleistyksiin perustuvia nolla-argumentteja, joista olisi selvitty jo tavaamalla muutama Jaakko Hämeen-Anttilan kirja kannesta kanteen, voi vain olettaa, ettei oikeastaan ole olemassa mitään halua ymmärtää sitä paljon puhuttua toiseutta. On vain essentialistiset kulttuurimielteet, joita pönkittää jo se, että on mahdotonta problematisoida omaa kulttuuriaan - käsitteenä jo nollatasoa edustavaa "länsimaista kulttuuria". Mitä hemmettiä sekin oikeastaan näille ihmisille tarkoittaa, paitsi ehkä jotain kryptistä litaniaa sekularismista, sianlihasta ja valistusarvoista - ja jota vastaan asettuu barbaariseksi mielletty islamismi, joka on oikeastaan vain ideologinen iskufraasi vailla historiallista ja geopoliittista taustaa. Selittämätön, koska sen avaaminen johtaisi kohtalokkaisiin ongelmiin koko esitetyssä mielipiteessä.
Jotenkin kaikki tuntuu nivoutuvan Samuel Huntingtonin jo paradigmankaltaisuutensa takia ajatuksellista väkivaltaa tekevään kulttuurien tai oikeammin arvojen yhteentörmäyksen teoriaan. Sehän on jo aikoja sitten pätevästi kumoon puhuttu teoria, eikö ihmisillä tosiaan ole aikaa seurata keskustelua, johon haluavat kovasti osallistua? Koska keskustelu internetissä yleensäkin on mitä on, ei tätä hurraa-henkistä occidentin palvontaa vastaan käy väittäminen minkään argumenttitason purkamisen kautta, vaan niskaansa saa väistämättä syytöksiä todellisuudentajun puutteesta. Anekdootti, tuo internetin luuvitosen vastine.
Ei silti, jäihän tämäkin kirjoitus aika metatasolle. Mutta jääköön, aihepiiriin ei jaksa puuttua liikoja, koska sen tietää jo etukäteen olevan todellinen musta aukko, hankala diskurssi metelin saastuttamassa ympäristössä. Se siitä, ei enempää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti